maanantai 19. syyskuuta 2016

Yksinkertaisuudessaan kaunis Älä itke enkeli

”Tunnottomuus.
Punainen. Vihreä. Värejä. Näen niitä kaikkialla. Olen niiden keskellä. Olen keltainen. Sininen. Vihreä.
Veri on punaista.
Onko tämä kuolema?” (s. 60)

Tiina Lehtinevan vuonna 2009 julkaistu nuorten romaani Älä itke enkeli kertoo kaupunkilaisnuori Jarmo Lahtisesta, jonka päivät kuluvat suureksi osaksi jalkapallotreenien parissa sekä viettämällä aikaa tyttöystävä Miian ja kavereiden kanssa. Miia on uskovainen ja yrittää ajoittain houkutella myös Jarmoa osallistumaan erilaisiin uskonnollisiin tapahtumiin. Jarmo ei kuitenkaan itse ole tippaakaan kiinnostunut uskonasioista eikä hän usko Jumalaan. Jarmon ollessa juhannuksena yksin kotona hän menettää tajuntansa, lyö päänsä pahasti ja joutuu sairaalaan. Sairaalassa hänen päänsä kuvataan ja kuvista saadaan selville jotain, mikä muuttaa Jarmon elämän pysyvästi. Päästyään sairaalasta Jarmo alkaakin pohdiskella uudelleen suhteitaan kaikkiin läheisiinsä, kuten Miiaan, parhaaseen ystäväänsä Anttiin -ja Jumalaan. Kirja kertoo kauniin, koskettavan ja valaisevan tarinan elämän hauraudesta ja tulevaisuuden salaperäisyydestä. Kirjassa kuvataan osuvasti tilanteiden muutosten äkillisyyttä, mistä johtuen jokaisen voi itsekin ajoittain olla vaikea pysytellä kärryillä omasta elämästä ja sen suunnasta.

Alkaessani lukea kirjaa ennakko-oletukseni olivat melko kielteiset, sillä pelkäsin kirjan olevan vain merkityksetön pintaraapaisu tavallisen pojan arjesta ja elämästä. Myös maininnat Jumalasta saivat minut epäilemään kirjan syvällisyyttä ja teemaa. Lukiessani kirjaa eteenpäin sain kuitenkin yllättyä positiivisesti, sillä kirjoittaja osasi yhdistää taitavasti kuoleman, ahdistuksen ja väkivallan kääntöpuolen, johon kuuluvat rakkaus ja toivo tässä hetkessä sekä usko tulevaisuuteen. Kirjailija osaa myös erittäin taitavasti yhdistää Jumalan tekstiin niin, että teos saa oikeasti pohtimaan uskonnollisia asioita ja omaa suhtautumistaan niihin tarkemmin.



Kirjaan tuovat kiinnostavuutta Miian kirjoittamat päiväkirjamerkinnät ja lyhyet kappaleet, jossa Jarmon tunteita ja oloa kuvaillaan lyhyesti mutta havainnollistavasti. Myös miljöötä on kuvailtu erittäin onnistuneesti.  Kirja on kirjoitettu hän kertojan näkökulmasta, mutta lyhyet kappaleet on kirjoitettu minä kertojan näkökulmasta. Tämä auttaa eläytymään Jarmon tuntemuksiin selkeämmin. Suosittelenkin kirjaa kaikille, jotka haluavat kokea suuria tunteita ja oppia olemaan kiitollisia siitä, mitä itsellä on.

Kirja opettaa minulle, että ihmiset ovat kuin enkeleitä. Heillä on mahdollisuus kurottautua korkealle taivaaseen unelmiensa perässä, jos vain usko omaan itseen riittää. Kaikki enkelit eivät kuitenkaan pysty lentämään taivaaseen asti. Siihen voi olla monia syitä. Joskus menneisyydestä saadut arvet saattavat estää unelmien tavoittelun. Elämässäsi on myös saattanut tapahtua jotain niin suurta ja raskasta, että siipesi ovat poikki ja niiden parantuminen vie aikaa. Kirja opettaa lisäksi, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Myös enkelien siivet voivat olla tummat. Kateus on pahe, joka voi ajoittain kasvaa niin suureksi, että todellisuudentaju hämärtyy ja ihminen tekee jotain sellaista, mitä ei tarkoita. Kirjassa tällainen musta enkeli on mielestäni Jarmon paras ystävä Antti. Vaikka Antti tekee jotain anteeksiantamatonta, Jarmo antaa hänelle anteeksi. Samalla hetkellä, kun hän tekee sen, Jarmon siivistä tulee valkoisemmat, vahvemmat ja suuremmat ja hänellä on mahdollisuus kurkottaa korkeammalle taivaaseen kohti unelmiaan kuin kukaan muu.

Kirjan tärkein sanoma eli teema on mielestäni se, että kenelle vain voi tapahtua mitä tahansa riippumatta iästä, sukupuolesta tai ulkonäöstä. Älä siis epäröi vaan elä joka hetki täysillä, kun se vielä on mahdollista. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Välillä tulee alamäkiä, mutta vaikka kaikki ei aina olisikaan täydellistä, mielestäni on silti tärkeää muistaa hymyillä ja nauraa. Maailma on avoin kaikille niille, jotka ovat valmiita ottamaan sen vastaan. Pidä huoli, että juuri sinä olet yksi heistä.





5 kommenttia:

  1. Ensimmäisenä minun on mainittava, kuinka hienoja kuvasi ovat! NIihin on selvästi panostettu. Myös teksti on todella sujuvaa, ja pohdit kirjaa ja sen merkitystä erittäin hyvin. Kuvailit todella kauniisti sitä, mitä kirja sinulle opetti. En myöskään löytänyt tekstistä kirjoitusvirheitä, ja ymmärsin kaiken lukemani. - Loviisa

    VastaaPoista
  2. Pidin kovasti tekstistäsi. Kirjan sisältöä oli pohdittu hyvin ja perusteellisesti ja tekstiäsi oli siksi mielenkiintoista lukea. Mielestäni paras osuus oli omat pohdintasi elämän äkkikäänteisyydestä.Taisin itsekin kiinnostua lukemaan kyseisen kirjan.

    VastaaPoista
  3. Pidin kovasti tekstistäsi. Kirjan sisältöä oli pohdittu hyvin ja perusteellisesti ja tekstiäsi oli siksi mielenkiintoista lukea. Mielestäni paras osuus oli omat pohdintasi elämän äkkikäänteisyydestä.Taisin itsekin kiinnostua lukemaan kyseisen kirjan.

    VastaaPoista
  4. Teksti on todella hyvin kirjoitettu, paljon kuvailua ja omaa pohdintaa. Lukiessa postaustasi lukija alkaa itsekin miettiä pohtimiasi asioita. Kuvat ovat ihania:)

    VastaaPoista
  5. Minäkin ihailen postauksesi kuvia!:) Lukemasi on selvästi saanut sinut pohtimaan merkityksellisiä asioita - niin kirjallisuus parhaimmillaan vaikuttaa lukijaansa.

    VastaaPoista