Hienosti rääpälöity kirja

Kirja: Rääpäle, alkuperäinen teoksen nimi: Runt
Kirjailija: Niall Griffiths
Julkaisuvuosi: 2009


Tarina on hyvä.  Se alkaa päähenkilön lähtiessä koulusta ja sitten kotoaan kun hänen Isäkkeensä (isäpuoli) heittää hänet pihalle tappelun jälkeen, ja hän menee Tenuenonsa luokse, joka kärsii vaimonsa ja lampaidensa menetyksestä, ja lähitilan väkivaltaisesta miehestä. Vaikka tarinan pahalta näyttävä alku ennusti surullista loppua, se muuttui omaksi yllätyksekseni onnelliseksi.

Jo aloittaessa lukemaan kirjaa huomasin, että kirjan kirjoitustapa on hyvin metaforinen, ja ettei sen luku tule olemaan helppoa. Mutta kun luin kirjaa eteenpäin, se jotenkin vain selkeni, ja metaforat ja oudohko kirjoitustapa vain rikastivat lukukokemustani.

Pidin todella paljon metaforista, jotka muuttuivat koko ajan, mikä auttoi ymmärtämään edellisiä metaforia, kuten Täti-Viehko muuttui hedelmäksi, Täti roikkuu oksalla, jne.

Metaforat ja kielikuvat antoi myös kiinnostusta tietää mitä hän tarkoitti niillä, kuten hänen "Omat Hetkensä", jotka osoittautuivat kohtauksiksi.

+hieno nimi koiralla.

Silmiäavaava Iskelmiä

Kirjan nimi: Iskelmiä 

Kirjailija: Laura Lähteenmäki 

Tekstilaji: Nuorisokirjallisuus 

Julkaisuvuosi: 2013 

Lukemani kirja on Laura Lähteenmäen nuorisoromaani, joka kertoo Aino nimisestä tytöstä. Aino tuntee, että hänet olisi puhallettu henkiin, kun Samuli suutelee häntä hyppytornin portaita vasten. Aino rakastuu Samuliin ja jättää huomioimatta muita hänelle tärkeitä asioita ja ihmisiä. Suudelmien välissä tulevat iskut saa Ainon lopulta tajuamaan, että kaikki ei ole kunnossa. 

  

”Pitkästä aikaa, ehkä ensimmäistä kertaa elämästäni tuntuu, että olen hengissä ja mukana, kosketuksissa johonkin tärkeään. Että sillä, että olen, on merkitystä.” (s.59) 

  

Kirja Iskelmiä oli todella helppolukuista ja tarina nappaa lukijansa mukaan. Iskelmiä-kirja käsittelee arkaa aihetta parisuhteessa ja Aino päähenkilöhahmona jäi hyvin mieleen. Aino hahmona oli samanlainen kuin kuka tahansa 16-vuotias tyttö voisi olla. Hän kohtasi mukavan pojan Samulin, mutta päästyään lähemmäs Samulin elämää rakkaus teki niin sanotusti sokeaksi, eikä Aino nähnyt suhteeseen muodostuvia ongelmia.  

  

”Haluaisin kysyä joltakulta, miten seurustellaan, miten ollaan, kuinka paljon siedetään ja mikä on liikaa, mutta en voi puhua tästä kenenkään kanssa.” (s.156) 

  

Kirjan luettuani aloin pohtia sen nimeä. Iskelmiä. En edes aluksi ajatellut lyömistä tai muutenkaan iskuja. Kirjaa lukiessani nimi alkoi hahmottua, että mitä sillä oikein tarkoitettiin. Kirjan mieleenpainuvin kohta oli, kun päähenkilö Aino tajusi, että hän on laiminlyönyt omia velvollisuuksiaan partioharrastuksessaan ja suhde Samuliin on muuttanut häntä. 

  

”-Ja se oli ihan vahinko, hän sanoo. Lopeta, tahdon huutaa sillä en halua enää puhua siitä. Vahinko mikä vahinko! Ääneen en sano mitään.” (s.138) 

  

  

Kirjan keskeisempiä henkilöitä olivat Aino, hänen poikaystävänsä Samuli sekä heidän perheensä. Kirjaa lukiessa Aino alkoi muuttua aremmaksi alettuaan seurustella Samulin kanssa. Samulista paljastui uusi piirteitä. Ainon ja Samulin kodit olivat keskeisiä tapahtuma ympäristöjä. Tapahtuma kulku sijoittui heidän koteihinsa ja kouluympäristöön. 

Kirjassa on minä kertoa, jonka ansiosta on helpompi saada selville Ainon tuntemuksia. Kirjan ajatus muuttuisi hieman, jos kirjassa olisi esim. kaikkitietävä kertoja. Kirjaa lukiessani tajusin, että on hyvä antaa anteeksi, mutta tehtyä ei silti saa tekemättömäksi.

Janina Lehtovirta

Ihastumisentäyteinen Venla T:n rakkaudet

                                                          Kirjoittaja/t: Eppu ja Anna Nuotio      

                                                                             Teoksen nimi: Venla T:n rakkaudet

                                                                             Tekstilaji: nuorten romaani       

                                                                             Julkaisuvuosi: 2014         
                       

 Kirja kertoo Venlasta (päähenkilö), joka päättää aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen abivuotenaan. Venla on suoranainen ilopilleri, joka ihastuu ja rakastuu monen monta kertaa kirjan edetessä. Hän pitää kovasti söpöstä kiharatukkaisesta "kesäheilastaan" Matiaksesta, mutta Venla ei ole valmis pariskuntaelämään. Hän on myös kovin ihastunut kirjallisuustieteen opettajaan Hassiseen, jolla on kaikki kohdallaan: Hieman lihaksikkuutta, ruskea tukka ja tiukka kädenpuristus. Venla ei yksinkertaisesti osaa päättää, kumman hän haluaisi.

      Yhtenä päivänä Matias ehdottaa pientä hiljaiseloa heidän välilleen. Aikaa miettiä asioita. Venla tykästyy pian Hassiseen, runolliseen miespuoliseen opettajaan hänen koulussaan. Kun Matiaksesta ei kuulu, ei moneen päivään, Venlan mielessä ei pian ole muu kuin Hassinen. Venla pitää runoista. Juuri siksi, että Hassinen on niin runollinen. Kun Matias vihdoin ottaa yhteyttä Venlaan, Venla on jo melkein unohtanut Matiaksen. Hän haluaa heidän olevan vain hyviä kavereita. Ei muuta.

       "Mutta toisaalta: Hassinen on ihan muuta kuin yksikään mun tähänastista rakkauksista. Suurin ero on varmaan se, että Hassinen on mies eikä poika. Ja toiseksi suurin ero, että se on runoilija eikä mikään tietokoneeseen kiinni kasvanut nörtti."(s.56)

         Vaikka kirjan lainattuani arvelinkin kirjan olevan hieman lapsellinen, se ei sitä kuitenkaan ollut. Kirjan alussa (niinkuin yleensä kirjan alku on minulle melko hidasta luettavaa) juuri sen takia, että luulen, etten jaksa lukea kirjaa kovin pitkälle, oli niin tässäkin. Kuitenkin parin kymmenen sivun jälkeen aloin pitää kirjasta kovasti, sillä se oli juuri minun tyylinen kirja. Kirjassa oli naputeltu joihinkin väleihin muutamia kirjosanojakin, joten väitän, etten olisi 10-vuotiaana kirjaa osannut arvostaa samalla tavalla.

           "Lisäksi epäilen vahvasti, että Hassinen saattaa olla elämäni rakkaus." (s.57) "Ja sit mä kerron sille kaiken. Matias ymmärtää. Se ymmärtää mua paremmin kuin kukaan." (s.75)

  Kirja on kuitenkin nuorten aikuisten osastolta, joten se sopii nuorille aikuisille. Itse pidin ainakin kovasti kirjasta, koska se ei ollut samanlainen kuin muut. Kun kirjan ovat kirjoittaneet Eppu ja hänen tyttärensä Anna Nuotio, kirjassa yhdistyvät sekä vähän vanhemman että nuoremman ajatukset ja tunteet. Kirja on ensimmäinen osa Venlan rakkaudet -nimisestä kirjasarjasta ja kirjasta on ilmestynyt yhteensä ainakin kolme osaa. Odotan innolla, että pääsen seuraavien osien kimppuun.

Tähtiin kirjoitettu virhe saa ajattelemaan

Kirjoittaja: John Green
Kirjan nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Tekstilaji: nuorten romaani
Julkaisuvuosi: 2012 (Yhdysvallat), 2013 (Suomi)

Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo nuoren 16-vuotiaan tytön, Hazelin, elämästä parantumatoman kilpirauhassyövän kanssa. Hazel on hyvin pohdiskeleva ja hänen lempikirjansa on hollantilaisen Peter Van Houtenin Viistoa valoa, joka kertoo syöpää sairastavasta teinitytöstä, johon Hazel samaistuu syvästi. Hazel tapaa syöpää sairastavien nuorten tukiryhmässä Augustuksen, joka toipuu luusyövästä ja on menettänyt syövän takia toisen jalkansa. Hazel ja Augustus huomaavat pitävän toisistaan. He vaihtavat keskenään lempikirjojaan ja Augustuskin tykästyy Viistoa valoa -kirjaan. Kirja loppuu kesken lauseen ja Hazel sekä Augustus haluavat selvittää mitä lopun jälkeen tapahtuu kirjan henkilöille. Augustus lähettää sähköpostia Van Houtenille, ja Van Houten kutsuu heidät luokseen Alankomaihin. He pääsevät kuin pääsevätkin lopulta matkalle Alankomaihin, vaikka syöpä meinasikin olla matkan suuri este. Vierailu Van Houtenin luona ei ollutkaan odotusten mukainen, mutta se ei haitannut sillä matkan aikana Hazel ja Augustus todella löytävät toisensa.

"Augustus kysyi varoittamatta: -Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
-Minusta ikuisuus on virheellinen käsite, minä sanoin.
Augustus virnisti. -Itse olet virheellinen käsite.
-Tiedän. Juuri siksi minut poistetaan kiertokulusta.
-Tuo ei ollut hauskaa, Augustus sanoi katsoen katua. Kaksi tyttöä meni pyörällä ohi, toinen istui sivuttain tavaratelineellä.
-Älä nyt, minä sanoin. -Se oli vitsi.
-Ajatus siitä että sinut poistetaan kiertokulusta ei ole minulle vitsi, Augustus sanoi." (s. 184)

Pidin kirjan kulussa siitä, että Hazel tapasi Augustuksen oikeastaan jo kirja alkumetreillä, jolloin tapahtumat alkoivat heti kirjan alusta. Olen lukenut liian monta hyvää kirjaa, jossa kuitenkin kirjan alku on mielestäni tylsä ja pitkäveteinen. Pidin myös kirjan kerronnasta. Minä-kertoja vei lukijan lähemmäksi ja sai tarinan tuntumaan aidommalta. Kerronta eteni koko ajan, kuitenkaan turhaa kiirehtimättä. Päähenkilön ajatuksia oli kiinnostava lukea ja ne saivat itsenikin pohtimaan. Havahduin miettimään, että jos vakavasti syöpää sairastavat nuoret voivat matkustaa toiselle puolelle maapalloa, mikä tervettä minua estää toteuttamasta unelmiani? Pitääkö aina ottaa jotain pois, jotta osaisi nauttia siitä mitä on?

Kirjassa käsitellään nuoren näkökulmasta kolmea isoa aihetta: rakkautta, elämää ja kuolemaa. Kirjan nuoret ovat ihan tavallisia nuoria tunteineen, vaikka heillä on syöpä. Syövän takia he ovat joutuneet miettimään elämää ja kuolemaa enemmän, kuin ehkä muut heidän ikäisensä. Hazelin mieltä painaa myös se, ettei hän haluaisi tuottaa läheisilleen kärsimystä. Tämä ajattelu hidastaa Hazelin ja Augustuksen tutustumista, sillä Hazel ei halua särkeä Augustuksen sydäntä. Lopulta Hazel kuitenkin ymmärtää, että jokainen tekee itse omat päätöksensä.

Kirjassa Hazel ja Augustus miettivät sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kukapa meistä ei miettisi. Osittain tätä mielestäni symboloi Viistoa valoa-kirjan merkitys tässä kirjassa. Viistoa valoa loppuu kesken lauseen, koska päähenkilö kuolee. Ihan kuin elämäkin, kesken. Hazel ja Augustus haluavat kuumeisesti tietää mitä tapahtuu kirjan muille henkilöille kuoleman jälkeen. Miten heidän elämänsä jatkuu? Mistä päähenkilö tulee muistetuksi? Muistelevatko he ylipäätään päähenkilöä? Näitä kysymyksiä Hazel ja Augustus miettivät varmasti myös omalta kohdaltaan. Rakkauden ihmeellinen voima kuitenkin kannattelee heitä.

Kirja oon mielenkiintoinen ja koskettava. Isoista, vaikeista ja synkistäkin aiheista huolimatta kirjassa on silti myös huumoria, eikä se ole liian raskasta luettavaa. Kirja on mukavan erilainen nuortenkirja ja tekee vaikutuksen. Aion jatkossa tutustua Greenin muihinkin teoksiin.

Ihana Ikuisesti prinsessa

Yhdysvaltalaisen Meg Cabotin Ikuisesti prinsessa on Prinsessapäiväkirjat-kirjasarjan päätösosa. Kirja käsittelee päähenkilö Mia Thermopoliksen elämää viimeisen lukiovuotensa aikana. Mialla on täysin samoja ongelmia kuin muillakin nuorilla; koulupaineita, ongelmia kotona, riitaa poikaystävän ja parhaiden kavereiden kanssa. Tämän kaiken lisäksi Mia on pienen eurooppalaisen valtion prinsessa, joka tuottaa lisää ongelmia... 

    Prinsessapäiväkirjat-kirjasarjaan kuuluu 14 muutakin kirjaa, jotka on julkaistu Ikuisesti prinsessa-teosta ennen. Mielestäni edeltävät kirjat kannattaa lukea ennen päätösosaa, se tekee päätösosan lukemisesta vielä jännittävämpää. Kirjassa ei esitellä päähenkilöä tai sivuhenkilöitä sen tarkemmin, joten lukeminen helpottuu jos on lukenut aikaisemmat kirjat. Silloin tuntee henkilöt paremmin ja tietää heidän välillään tapahtuneet asiat ja niiden seuraukset.  

    Kirjasarja on kirjoitettu päiväkirjamuodossa, joka auttaa lukijaa pysymään mukana menossa. Jokaista kappaletta ennen on merkitty päivämäärä, kellonaika ja paikka. Päiväkirjasta lukija saa myös kaikki päähenkilön ajatukset suoraan silmiensä eteen. Tai siis kaikki ne ajatukset jotka päähenkilö päättää sinne kirjoittaa. 

"Oli miten oli, en halua kertoa tarkemmin mitä meidän välillä tapahtui viime yönä, koska se on intiimiä - niin intiimiä etten voi kirjoittaa sitä edes tähän. Mitä jos päiväkirjani joutuu joskus vääriin käsiin?" (s.311)

  

   Ikuisesti prinsessa on mahtava kirja. Mialta löytyy huumorintajua ja joskus hän ylireagoi. Kirja on siis hauska ja samalla hyvin analyyttinen, sillä Mia ottaa kaiken tarkasti huomioon ja pistää sen sitten muistiin päiväkirjaansa. Kirjassa Mia kertoo taitavasti nuoruudesta, joissain kohdissa sen tajuaa rivien välistä. Nuoruus ei ole Mialle läheskään samanlaista kuin kaikille muille hänen ikätovereilleen, ja se tekee kirjasta erittäin mielenkiintoisen. Lukija pääsee mukaan vauhdikkaaseen nuoren naisen elämään ja prinsessatunneille, terapeutin vastaanotolle, juhliin ja muihin tilaisuuksiin, tapaamaan julkkiksia ja kuninkaan linnaan. En tiedä kuinka hyvin kirjailija tuntee prinsessan jokapäiväistä elämää, joten en tiedä kuinka lähelle totuutta kirja pääsi. Kirjassa kuvailtu prinsessan elämä on hyvin kiireistä ja luo vielä lisää paineita prinsessalle. Siitä huolimatta Mia jaksaa urhollisesti kantaa vastuuta kansalaistensa hyväksi, vaikka joutuukin välillä hankaliin tilanteisiin sen takia. Kaikesta huolimatta hän on ihailtava prinsessa.

"Totta kai välillä on tyhmää olla prinsessa. Mutta nyt tiedän, miten voin asemani avulla auttaa ihmisiä ja tehdä maailmasta pikkuisen paremman paikan." (s.322)

Ihana Ally Condien Tarkoitettu

kirjoittaja: Ally Condie
kirjan nimi: Tarkoitettu
tekstilaji: nuorten romaani
julkaisuvuosi: 2010

Ally Condien Tarkotettu kertoo 17-vuotiaan Cassian elämästä Yhteiskunnassa. Yhteiskunta on kehttänyt kansalaisilleen "täydellisen elämän". Se päättää ihmisten ruuan ja työpaikan. Yhteiskunta määrittää myös kansalaisten kumppanin ja milloin he kuolevat.
Cassia saa parijuhlassa parikseen parhaan ystävänsä Xanderin. Kuintenkin Yhteiskunnan antamssa tietokortissa parhaasta ystävästä, on toisen pojan Kyn kasvot. Cassia rakstuu kirjan edetessä kyseiseen poikaan. Rakkauden kehtittyessä Cassia saa huomata, ettei Yhteiskunta olekkaan täydellinen.
"Mutta sitten Xander katsoo minua ja kysyy: ´Mitä sinä ajattelet?" ja minä vastaan:´Että olemme todella onnekaita´, ja tarkoitan sitä vilpittömästi. Kaikesta huolimtta meillä on paljon opittavaa toisistamme. Tähän hetkeen asti olen pitänyt Xanderia ystävänä. Nyt hän on minun parini.
 Emäntä oikaisee minua lempeästi: ´Ette onnekkaita, Cassia. Yhteiskunnassa ei tarvitse turvautua onneen.`"

 Kirja on kerrottu Cassian näkökulmasta, joten hänen ajatuksiaan oli helppo seurata. Kirjan alussa Cassia uskoi Yhteiskunnasta pelkkää hyvää, mutta juonen kehittyessä Cassia alkaa huomata suuri epäkohtia Yhteiskunnan järjestelmissä. Hän kasvaa sinisilmäisyydestään.
"Yhä uudelleen ajattelen: alä kulje sovinnolla, alä kulje sovinnolla, alä kulje sovinnolla. Vasta kukkulan laella minuun iskee oivallus: tätä runoa ei ole säilytetty, ja siihen on ollut hyvä syy.
Runo kehottaa taistelemaan." 

Kirja oli ihanaa luettevaa. Kerronta tyylin takia siihen oli helppo uppoutua. Cassian ja Kyn rakkaustarinaa oli mukava seurata. Kirja ei ollut yltiö romanttinen, sillä Cassian ja Kyn suhde oli kaukana helposta. He kuitenkin oppivat luottamaan toisiinsa. Lukemisen jälkeen mietin, kuinka hirveää olisi, jos kaikesta päätettäisiin valmiiksi. Mihinkään ei saisi vaikuttaa. Joku päättäisi ruokasi sen mukaan, mitä ravintoaineita tarvitsisit, eikä mitään saisi jakaa. Henkilökohtaisia esineitä ei juuri saisi olla. Kaikki olisivat samaa massaa, sillä vaatteitaan ei saisi valita. Kirja antoi kuitenkin myös toivoa. Jos on läheisiä, jotka välittävät, hankaluudet on helpompi kohdata.

Tarkoitettu on trilogian ensimmäinen osa, joten loppuratkaisua ei saa vielä tietää. Juoni jäi mielenkiintoiseen kohtaan, ja odotankin innolla, että pääsen lukemaan toisen osan. 
 Suosittelen kirjaa ihmiselle, joka haluaa kirjaan muutakin kuin pelkän rakkaustarinan. 

Sairas Tähtiin kirjoitettu virhe

Kirjoittaja: John Green 
Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Teksti laji: nuorten romaani
Julkaisuvuosi: 2012 (Yhdysvallat), 2013 (Suomi)

Kirja kertoo kilpirauhassyöpää sairastavasta 16-vuotiaasta Hazel nimisestä tytöstä, joka on onnekas saadakseen muutaman elinvuoden lisää, vaikka hänestä itsestään elämä tuntuu jo kovin eletyltä. Hazelin elämä muuttuu nopeasti tavattuaan vertaistukiryhmässä 17-vuotiaan Augustuksen, joka oli sairastanut luusyöpää. 

Hazelin ja Augustuksen välille syntyy hieno suhde, jossa on mukana aitoa rakkautta ja välittämistä. He todella löytävät yhdessä sen mistä elämässä on oikeasti kyse ja sen mitä he eivät olleet vielä ehtineet menettää.

"Ja sitten me suutelimme. Hellitin otteeni happikärrystä ja nostin käteni Augustuksen niskaan, ja hän kohotti minut vyötäisiltä varpailleni. Kun raottuneet huulemme kohtasivat, minua alkoi hengästyttää uudella, kiehtovalla tavalla. Tila ympärillämme katosi, ja yhden kummallisen hetken ajan minä todella pidin ruumiistani: syövän runtelema keho jota olin raahannut vuosikausia eteenpäin tuntui yhtäkkiä taistelemisen arvoiselta, se tuntui keuhkodreenien ja laskimokatetrien ja kasvaimen alituisen petollisuuden arvoiselta." 

Kirjassa on minäkertoja ja kirjan tapahtumat kerrotaan Hazelin näkökulmasta. Se, että tapahtumat kerrotaan juuri hänen näkökulmastaan tekee kirjasta mielenkiintoisen.  Sillä kirjassa päästään hyvin lähelle syöpää sairastavien arkea ja sitä mitä he käyvät päässään läpi syövän eri vaiheiden aikana. Jos kirjassa olisi jonkin muu kertoja ei päästäisi niin lähelle kirjan päähenkilön syvimpiä ajatuksia

Ennen kuin aloin lukea kirjaa ajattelin sen olevan niin koskettava, että saattaisin jopa itkeä kirjaa lukiessani, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Uskon sen johtuvan siitä miten kirjan päähenkilöt itse suhtautuivat tilanteeseensa. Kirjan päähenkilöt tiesivät kuoleman pian tapahtuvan, mutta eivät murehtineet sitä turhaan vaan sen sijasta keskittyivät elämään sen ajan täysillä, mitä on jäljellä.

Kirjan teemana voidaan pitää periksi antamattomuutta ja sitä, että elämästä kuuluu nauttia. Aiheena kirjassa on syöpä ja sen eri vaiheet, mutta lisäksi kahden ihmisen välinen aito rakkaus ja välittäminen.

Pidin kirjasta kovasti, sillä se oli koskettava, mutta myös hauska. Ja kirjan tapahtumat ja käänteet olivat mielestäni kerrottu hienolla tavalla. Kirja oli myös nopea lukuinen, vaikka sivuja kirjassa olikin yli 300.