Hienosti rääpälöity kirja

Kirja: Rääpäle, alkuperäinen teoksen nimi: Runt
Kirjailija: Niall Griffiths
Julkaisuvuosi: 2009


Tarina on hyvä.  Se alkaa päähenkilön lähtiessä koulusta ja sitten kotoaan kun hänen Isäkkeensä (isäpuoli) heittää hänet pihalle tappelun jälkeen, ja hän menee Tenuenonsa luokse, joka kärsii vaimonsa ja lampaidensa menetyksestä, ja lähitilan väkivaltaisesta miehestä. Vaikka tarinan pahalta näyttävä alku ennusti surullista loppua, se muuttui omaksi yllätyksekseni onnelliseksi.

Jo aloittaessa lukemaan kirjaa huomasin, että kirjan kirjoitustapa on hyvin metaforinen, ja ettei sen luku tule olemaan helppoa. Mutta kun luin kirjaa eteenpäin, se jotenkin vain selkeni, ja metaforat ja oudohko kirjoitustapa vain rikastivat lukukokemustani.

Pidin todella paljon metaforista, jotka muuttuivat koko ajan, mikä auttoi ymmärtämään edellisiä metaforia, kuten Täti-Viehko muuttui hedelmäksi, Täti roikkuu oksalla, jne.

Metaforat ja kielikuvat antoi myös kiinnostusta tietää mitä hän tarkoitti niillä, kuten hänen "Omat Hetkensä", jotka osoittautuivat kohtauksiksi.

+hieno nimi koiralla.

Silmiäavaava Iskelmiä

Kirjan nimi: Iskelmiä 

Kirjailija: Laura Lähteenmäki 

Tekstilaji: Nuorisokirjallisuus 

Julkaisuvuosi: 2013 

Lukemani kirja on Laura Lähteenmäen nuorisoromaani, joka kertoo Aino nimisestä tytöstä. Aino tuntee, että hänet olisi puhallettu henkiin, kun Samuli suutelee häntä hyppytornin portaita vasten. Aino rakastuu Samuliin ja jättää huomioimatta muita hänelle tärkeitä asioita ja ihmisiä. Suudelmien välissä tulevat iskut saa Ainon lopulta tajuamaan, että kaikki ei ole kunnossa. 

  

”Pitkästä aikaa, ehkä ensimmäistä kertaa elämästäni tuntuu, että olen hengissä ja mukana, kosketuksissa johonkin tärkeään. Että sillä, että olen, on merkitystä.” (s.59) 

  

Kirja Iskelmiä oli todella helppolukuista ja tarina nappaa lukijansa mukaan. Iskelmiä-kirja käsittelee arkaa aihetta parisuhteessa ja Aino päähenkilöhahmona jäi hyvin mieleen. Aino hahmona oli samanlainen kuin kuka tahansa 16-vuotias tyttö voisi olla. Hän kohtasi mukavan pojan Samulin, mutta päästyään lähemmäs Samulin elämää rakkaus teki niin sanotusti sokeaksi, eikä Aino nähnyt suhteeseen muodostuvia ongelmia.  

  

”Haluaisin kysyä joltakulta, miten seurustellaan, miten ollaan, kuinka paljon siedetään ja mikä on liikaa, mutta en voi puhua tästä kenenkään kanssa.” (s.156) 

  

Kirjan luettuani aloin pohtia sen nimeä. Iskelmiä. En edes aluksi ajatellut lyömistä tai muutenkaan iskuja. Kirjaa lukiessani nimi alkoi hahmottua, että mitä sillä oikein tarkoitettiin. Kirjan mieleenpainuvin kohta oli, kun päähenkilö Aino tajusi, että hän on laiminlyönyt omia velvollisuuksiaan partioharrastuksessaan ja suhde Samuliin on muuttanut häntä. 

  

”-Ja se oli ihan vahinko, hän sanoo. Lopeta, tahdon huutaa sillä en halua enää puhua siitä. Vahinko mikä vahinko! Ääneen en sano mitään.” (s.138) 

  

  

Kirjan keskeisempiä henkilöitä olivat Aino, hänen poikaystävänsä Samuli sekä heidän perheensä. Kirjaa lukiessa Aino alkoi muuttua aremmaksi alettuaan seurustella Samulin kanssa. Samulista paljastui uusi piirteitä. Ainon ja Samulin kodit olivat keskeisiä tapahtuma ympäristöjä. Tapahtuma kulku sijoittui heidän koteihinsa ja kouluympäristöön. 

Kirjassa on minä kertoa, jonka ansiosta on helpompi saada selville Ainon tuntemuksia. Kirjan ajatus muuttuisi hieman, jos kirjassa olisi esim. kaikkitietävä kertoja. Kirjaa lukiessani tajusin, että on hyvä antaa anteeksi, mutta tehtyä ei silti saa tekemättömäksi.

Janina Lehtovirta

Ihastumisentäyteinen Venla T:n rakkaudet

                                                          Kirjoittaja/t: Eppu ja Anna Nuotio      

                                                                             Teoksen nimi: Venla T:n rakkaudet

                                                                             Tekstilaji: nuorten romaani       

                                                                             Julkaisuvuosi: 2014         
                       

 Kirja kertoo Venlasta (päähenkilö), joka päättää aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen abivuotenaan. Venla on suoranainen ilopilleri, joka ihastuu ja rakastuu monen monta kertaa kirjan edetessä. Hän pitää kovasti söpöstä kiharatukkaisesta "kesäheilastaan" Matiaksesta, mutta Venla ei ole valmis pariskuntaelämään. Hän on myös kovin ihastunut kirjallisuustieteen opettajaan Hassiseen, jolla on kaikki kohdallaan: Hieman lihaksikkuutta, ruskea tukka ja tiukka kädenpuristus. Venla ei yksinkertaisesti osaa päättää, kumman hän haluaisi.

      Yhtenä päivänä Matias ehdottaa pientä hiljaiseloa heidän välilleen. Aikaa miettiä asioita. Venla tykästyy pian Hassiseen, runolliseen miespuoliseen opettajaan hänen koulussaan. Kun Matiaksesta ei kuulu, ei moneen päivään, Venlan mielessä ei pian ole muu kuin Hassinen. Venla pitää runoista. Juuri siksi, että Hassinen on niin runollinen. Kun Matias vihdoin ottaa yhteyttä Venlaan, Venla on jo melkein unohtanut Matiaksen. Hän haluaa heidän olevan vain hyviä kavereita. Ei muuta.

       "Mutta toisaalta: Hassinen on ihan muuta kuin yksikään mun tähänastista rakkauksista. Suurin ero on varmaan se, että Hassinen on mies eikä poika. Ja toiseksi suurin ero, että se on runoilija eikä mikään tietokoneeseen kiinni kasvanut nörtti."(s.56)

         Vaikka kirjan lainattuani arvelinkin kirjan olevan hieman lapsellinen, se ei sitä kuitenkaan ollut. Kirjan alussa (niinkuin yleensä kirjan alku on minulle melko hidasta luettavaa) juuri sen takia, että luulen, etten jaksa lukea kirjaa kovin pitkälle, oli niin tässäkin. Kuitenkin parin kymmenen sivun jälkeen aloin pitää kirjasta kovasti, sillä se oli juuri minun tyylinen kirja. Kirjassa oli naputeltu joihinkin väleihin muutamia kirjosanojakin, joten väitän, etten olisi 10-vuotiaana kirjaa osannut arvostaa samalla tavalla.

           "Lisäksi epäilen vahvasti, että Hassinen saattaa olla elämäni rakkaus." (s.57) "Ja sit mä kerron sille kaiken. Matias ymmärtää. Se ymmärtää mua paremmin kuin kukaan." (s.75)

  Kirja on kuitenkin nuorten aikuisten osastolta, joten se sopii nuorille aikuisille. Itse pidin ainakin kovasti kirjasta, koska se ei ollut samanlainen kuin muut. Kun kirjan ovat kirjoittaneet Eppu ja hänen tyttärensä Anna Nuotio, kirjassa yhdistyvät sekä vähän vanhemman että nuoremman ajatukset ja tunteet. Kirja on ensimmäinen osa Venlan rakkaudet -nimisestä kirjasarjasta ja kirjasta on ilmestynyt yhteensä ainakin kolme osaa. Odotan innolla, että pääsen seuraavien osien kimppuun.

Tähtiin kirjoitettu virhe saa ajattelemaan

Kirjoittaja: John Green
Kirjan nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Tekstilaji: nuorten romaani
Julkaisuvuosi: 2012 (Yhdysvallat), 2013 (Suomi)

Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo nuoren 16-vuotiaan tytön, Hazelin, elämästä parantumatoman kilpirauhassyövän kanssa. Hazel on hyvin pohdiskeleva ja hänen lempikirjansa on hollantilaisen Peter Van Houtenin Viistoa valoa, joka kertoo syöpää sairastavasta teinitytöstä, johon Hazel samaistuu syvästi. Hazel tapaa syöpää sairastavien nuorten tukiryhmässä Augustuksen, joka toipuu luusyövästä ja on menettänyt syövän takia toisen jalkansa. Hazel ja Augustus huomaavat pitävän toisistaan. He vaihtavat keskenään lempikirjojaan ja Augustuskin tykästyy Viistoa valoa -kirjaan. Kirja loppuu kesken lauseen ja Hazel sekä Augustus haluavat selvittää mitä lopun jälkeen tapahtuu kirjan henkilöille. Augustus lähettää sähköpostia Van Houtenille, ja Van Houten kutsuu heidät luokseen Alankomaihin. He pääsevät kuin pääsevätkin lopulta matkalle Alankomaihin, vaikka syöpä meinasikin olla matkan suuri este. Vierailu Van Houtenin luona ei ollutkaan odotusten mukainen, mutta se ei haitannut sillä matkan aikana Hazel ja Augustus todella löytävät toisensa.

"Augustus kysyi varoittamatta: -Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
-Minusta ikuisuus on virheellinen käsite, minä sanoin.
Augustus virnisti. -Itse olet virheellinen käsite.
-Tiedän. Juuri siksi minut poistetaan kiertokulusta.
-Tuo ei ollut hauskaa, Augustus sanoi katsoen katua. Kaksi tyttöä meni pyörällä ohi, toinen istui sivuttain tavaratelineellä.
-Älä nyt, minä sanoin. -Se oli vitsi.
-Ajatus siitä että sinut poistetaan kiertokulusta ei ole minulle vitsi, Augustus sanoi." (s. 184)

Pidin kirjan kulussa siitä, että Hazel tapasi Augustuksen oikeastaan jo kirja alkumetreillä, jolloin tapahtumat alkoivat heti kirjan alusta. Olen lukenut liian monta hyvää kirjaa, jossa kuitenkin kirjan alku on mielestäni tylsä ja pitkäveteinen. Pidin myös kirjan kerronnasta. Minä-kertoja vei lukijan lähemmäksi ja sai tarinan tuntumaan aidommalta. Kerronta eteni koko ajan, kuitenkaan turhaa kiirehtimättä. Päähenkilön ajatuksia oli kiinnostava lukea ja ne saivat itsenikin pohtimaan. Havahduin miettimään, että jos vakavasti syöpää sairastavat nuoret voivat matkustaa toiselle puolelle maapalloa, mikä tervettä minua estää toteuttamasta unelmiani? Pitääkö aina ottaa jotain pois, jotta osaisi nauttia siitä mitä on?

Kirjassa käsitellään nuoren näkökulmasta kolmea isoa aihetta: rakkautta, elämää ja kuolemaa. Kirjan nuoret ovat ihan tavallisia nuoria tunteineen, vaikka heillä on syöpä. Syövän takia he ovat joutuneet miettimään elämää ja kuolemaa enemmän, kuin ehkä muut heidän ikäisensä. Hazelin mieltä painaa myös se, ettei hän haluaisi tuottaa läheisilleen kärsimystä. Tämä ajattelu hidastaa Hazelin ja Augustuksen tutustumista, sillä Hazel ei halua särkeä Augustuksen sydäntä. Lopulta Hazel kuitenkin ymmärtää, että jokainen tekee itse omat päätöksensä.

Kirjassa Hazel ja Augustus miettivät sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kukapa meistä ei miettisi. Osittain tätä mielestäni symboloi Viistoa valoa-kirjan merkitys tässä kirjassa. Viistoa valoa loppuu kesken lauseen, koska päähenkilö kuolee. Ihan kuin elämäkin, kesken. Hazel ja Augustus haluavat kuumeisesti tietää mitä tapahtuu kirjan muille henkilöille kuoleman jälkeen. Miten heidän elämänsä jatkuu? Mistä päähenkilö tulee muistetuksi? Muistelevatko he ylipäätään päähenkilöä? Näitä kysymyksiä Hazel ja Augustus miettivät varmasti myös omalta kohdaltaan. Rakkauden ihmeellinen voima kuitenkin kannattelee heitä.

Kirja oon mielenkiintoinen ja koskettava. Isoista, vaikeista ja synkistäkin aiheista huolimatta kirjassa on silti myös huumoria, eikä se ole liian raskasta luettavaa. Kirja on mukavan erilainen nuortenkirja ja tekee vaikutuksen. Aion jatkossa tutustua Greenin muihinkin teoksiin.

Ihana Ikuisesti prinsessa

Yhdysvaltalaisen Meg Cabotin Ikuisesti prinsessa on Prinsessapäiväkirjat-kirjasarjan päätösosa. Kirja käsittelee päähenkilö Mia Thermopoliksen elämää viimeisen lukiovuotensa aikana. Mialla on täysin samoja ongelmia kuin muillakin nuorilla; koulupaineita, ongelmia kotona, riitaa poikaystävän ja parhaiden kavereiden kanssa. Tämän kaiken lisäksi Mia on pienen eurooppalaisen valtion prinsessa, joka tuottaa lisää ongelmia... 

    Prinsessapäiväkirjat-kirjasarjaan kuuluu 14 muutakin kirjaa, jotka on julkaistu Ikuisesti prinsessa-teosta ennen. Mielestäni edeltävät kirjat kannattaa lukea ennen päätösosaa, se tekee päätösosan lukemisesta vielä jännittävämpää. Kirjassa ei esitellä päähenkilöä tai sivuhenkilöitä sen tarkemmin, joten lukeminen helpottuu jos on lukenut aikaisemmat kirjat. Silloin tuntee henkilöt paremmin ja tietää heidän välillään tapahtuneet asiat ja niiden seuraukset.  

    Kirjasarja on kirjoitettu päiväkirjamuodossa, joka auttaa lukijaa pysymään mukana menossa. Jokaista kappaletta ennen on merkitty päivämäärä, kellonaika ja paikka. Päiväkirjasta lukija saa myös kaikki päähenkilön ajatukset suoraan silmiensä eteen. Tai siis kaikki ne ajatukset jotka päähenkilö päättää sinne kirjoittaa. 

"Oli miten oli, en halua kertoa tarkemmin mitä meidän välillä tapahtui viime yönä, koska se on intiimiä - niin intiimiä etten voi kirjoittaa sitä edes tähän. Mitä jos päiväkirjani joutuu joskus vääriin käsiin?" (s.311)

  

   Ikuisesti prinsessa on mahtava kirja. Mialta löytyy huumorintajua ja joskus hän ylireagoi. Kirja on siis hauska ja samalla hyvin analyyttinen, sillä Mia ottaa kaiken tarkasti huomioon ja pistää sen sitten muistiin päiväkirjaansa. Kirjassa Mia kertoo taitavasti nuoruudesta, joissain kohdissa sen tajuaa rivien välistä. Nuoruus ei ole Mialle läheskään samanlaista kuin kaikille muille hänen ikätovereilleen, ja se tekee kirjasta erittäin mielenkiintoisen. Lukija pääsee mukaan vauhdikkaaseen nuoren naisen elämään ja prinsessatunneille, terapeutin vastaanotolle, juhliin ja muihin tilaisuuksiin, tapaamaan julkkiksia ja kuninkaan linnaan. En tiedä kuinka hyvin kirjailija tuntee prinsessan jokapäiväistä elämää, joten en tiedä kuinka lähelle totuutta kirja pääsi. Kirjassa kuvailtu prinsessan elämä on hyvin kiireistä ja luo vielä lisää paineita prinsessalle. Siitä huolimatta Mia jaksaa urhollisesti kantaa vastuuta kansalaistensa hyväksi, vaikka joutuukin välillä hankaliin tilanteisiin sen takia. Kaikesta huolimatta hän on ihailtava prinsessa.

"Totta kai välillä on tyhmää olla prinsessa. Mutta nyt tiedän, miten voin asemani avulla auttaa ihmisiä ja tehdä maailmasta pikkuisen paremman paikan." (s.322)

Ihana Ally Condien Tarkoitettu

kirjoittaja: Ally Condie
kirjan nimi: Tarkoitettu
tekstilaji: nuorten romaani
julkaisuvuosi: 2010

Ally Condien Tarkotettu kertoo 17-vuotiaan Cassian elämästä Yhteiskunnassa. Yhteiskunta on kehttänyt kansalaisilleen "täydellisen elämän". Se päättää ihmisten ruuan ja työpaikan. Yhteiskunta määrittää myös kansalaisten kumppanin ja milloin he kuolevat.
Cassia saa parijuhlassa parikseen parhaan ystävänsä Xanderin. Kuintenkin Yhteiskunnan antamssa tietokortissa parhaasta ystävästä, on toisen pojan Kyn kasvot. Cassia rakstuu kirjan edetessä kyseiseen poikaan. Rakkauden kehtittyessä Cassia saa huomata, ettei Yhteiskunta olekkaan täydellinen.
"Mutta sitten Xander katsoo minua ja kysyy: ´Mitä sinä ajattelet?" ja minä vastaan:´Että olemme todella onnekaita´, ja tarkoitan sitä vilpittömästi. Kaikesta huolimtta meillä on paljon opittavaa toisistamme. Tähän hetkeen asti olen pitänyt Xanderia ystävänä. Nyt hän on minun parini.
 Emäntä oikaisee minua lempeästi: ´Ette onnekkaita, Cassia. Yhteiskunnassa ei tarvitse turvautua onneen.`"

 Kirja on kerrottu Cassian näkökulmasta, joten hänen ajatuksiaan oli helppo seurata. Kirjan alussa Cassia uskoi Yhteiskunnasta pelkkää hyvää, mutta juonen kehittyessä Cassia alkaa huomata suuri epäkohtia Yhteiskunnan järjestelmissä. Hän kasvaa sinisilmäisyydestään.
"Yhä uudelleen ajattelen: alä kulje sovinnolla, alä kulje sovinnolla, alä kulje sovinnolla. Vasta kukkulan laella minuun iskee oivallus: tätä runoa ei ole säilytetty, ja siihen on ollut hyvä syy.
Runo kehottaa taistelemaan." 

Kirja oli ihanaa luettevaa. Kerronta tyylin takia siihen oli helppo uppoutua. Cassian ja Kyn rakkaustarinaa oli mukava seurata. Kirja ei ollut yltiö romanttinen, sillä Cassian ja Kyn suhde oli kaukana helposta. He kuitenkin oppivat luottamaan toisiinsa. Lukemisen jälkeen mietin, kuinka hirveää olisi, jos kaikesta päätettäisiin valmiiksi. Mihinkään ei saisi vaikuttaa. Joku päättäisi ruokasi sen mukaan, mitä ravintoaineita tarvitsisit, eikä mitään saisi jakaa. Henkilökohtaisia esineitä ei juuri saisi olla. Kaikki olisivat samaa massaa, sillä vaatteitaan ei saisi valita. Kirja antoi kuitenkin myös toivoa. Jos on läheisiä, jotka välittävät, hankaluudet on helpompi kohdata.

Tarkoitettu on trilogian ensimmäinen osa, joten loppuratkaisua ei saa vielä tietää. Juoni jäi mielenkiintoiseen kohtaan, ja odotankin innolla, että pääsen lukemaan toisen osan. 
 Suosittelen kirjaa ihmiselle, joka haluaa kirjaan muutakin kuin pelkän rakkaustarinan. 

Sairas Tähtiin kirjoitettu virhe

Kirjoittaja: John Green 
Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Teksti laji: nuorten romaani
Julkaisuvuosi: 2012 (Yhdysvallat), 2013 (Suomi)

Kirja kertoo kilpirauhassyöpää sairastavasta 16-vuotiaasta Hazel nimisestä tytöstä, joka on onnekas saadakseen muutaman elinvuoden lisää, vaikka hänestä itsestään elämä tuntuu jo kovin eletyltä. Hazelin elämä muuttuu nopeasti tavattuaan vertaistukiryhmässä 17-vuotiaan Augustuksen, joka oli sairastanut luusyöpää. 

Hazelin ja Augustuksen välille syntyy hieno suhde, jossa on mukana aitoa rakkautta ja välittämistä. He todella löytävät yhdessä sen mistä elämässä on oikeasti kyse ja sen mitä he eivät olleet vielä ehtineet menettää.

"Ja sitten me suutelimme. Hellitin otteeni happikärrystä ja nostin käteni Augustuksen niskaan, ja hän kohotti minut vyötäisiltä varpailleni. Kun raottuneet huulemme kohtasivat, minua alkoi hengästyttää uudella, kiehtovalla tavalla. Tila ympärillämme katosi, ja yhden kummallisen hetken ajan minä todella pidin ruumiistani: syövän runtelema keho jota olin raahannut vuosikausia eteenpäin tuntui yhtäkkiä taistelemisen arvoiselta, se tuntui keuhkodreenien ja laskimokatetrien ja kasvaimen alituisen petollisuuden arvoiselta." 

Kirjassa on minäkertoja ja kirjan tapahtumat kerrotaan Hazelin näkökulmasta. Se, että tapahtumat kerrotaan juuri hänen näkökulmastaan tekee kirjasta mielenkiintoisen.  Sillä kirjassa päästään hyvin lähelle syöpää sairastavien arkea ja sitä mitä he käyvät päässään läpi syövän eri vaiheiden aikana. Jos kirjassa olisi jonkin muu kertoja ei päästäisi niin lähelle kirjan päähenkilön syvimpiä ajatuksia

Ennen kuin aloin lukea kirjaa ajattelin sen olevan niin koskettava, että saattaisin jopa itkeä kirjaa lukiessani, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Uskon sen johtuvan siitä miten kirjan päähenkilöt itse suhtautuivat tilanteeseensa. Kirjan päähenkilöt tiesivät kuoleman pian tapahtuvan, mutta eivät murehtineet sitä turhaan vaan sen sijasta keskittyivät elämään sen ajan täysillä, mitä on jäljellä.

Kirjan teemana voidaan pitää periksi antamattomuutta ja sitä, että elämästä kuuluu nauttia. Aiheena kirjassa on syöpä ja sen eri vaiheet, mutta lisäksi kahden ihmisen välinen aito rakkaus ja välittäminen.

Pidin kirjasta kovasti, sillä se oli koskettava, mutta myös hauska. Ja kirjan tapahtumat ja käänteet olivat mielestäni kerrottu hienolla tavalla. Kirja oli myös nopea lukuinen, vaikka sivuja kirjassa olikin yli 300.  

Simppeli The next one

"Miltä tuntuu, kun taivas putoaa niskaan? Siltä."(s.131)

Marssin kirjastoon ilman mitään hajua kirjasta, joka pitäisi olla huomiseksi valittu. Kysyn kirjastontyöntekijältä olisiko hänellä mitään ehdotuksia. Hän aloittaa kantamaan erilaisia kirjoja syliini. Kunnes hän antaa minulle tämän romaanin. Katson sen kantta. Yksinkertainen, täydellinen. ”Tämän minä otan, kiitos”, sanon ja poistun.

Kirjastosta mukaani tarttui Kalle Veirton nuortenromaani The next one. Se julkaistiin vuonna 2016. The next one kertoo aivan tavallisesta yhdeksäsluokkalaisesta Pasista. Hän joutuu sattuman kaupalla luovalle luokalle. Hän joutuu tekemään kolmen kuukauden mittaisen projektin liittyen omavalintaiseen aiheeseen. Pasi valitsee aiheekseen jääkiekon ja erityisesti siihen liittyvän selostamisen ja kommentoinnin. Hän käy katsomassa paikallisen seuran pelejä ja kommentoi niistä keskustelufoorumille. Projekti menee nappiin. Vai meneekö?

  Kirja on kieleltään mielenkiintoinen luettava, sillä se sisältää paljon kielikuvia ja mielikuvituksellisia ilmauksia. Kuten kalapuikko, joka on Pasin ja hänen kaverinsa kirosanan korvike. Ilman värikästä kieltä kirja olisi voinut olla tylsä luettava. Onneksi kirja eteni nopeasti, eikä jäänyt pyörimään liian pitkäksi aikaa yhden tapahtuman ympärille. Juonellisesti kirja on kuitenkin aika vaisu.

  Kirjaan sopi hyvin minä kertoja, vaikka siinä ei perehdytä hirveästi henkilöiden persooniin itsessään. Jos siinä olisi ollut hän kertoja se olisi voinut olla hieman outo ja sekava.

  Tarinan opetus ja teema on kuitenkin se, että silmänräpäyksessä kaikki vaivalla rakennettu voi romahtaa. Silloin ei pidä luovuttaa, vaan nousta ylös ja yrittää uudestaan puolet kovemmin. Lisäksi suuressa roolissa on liian nopeiden johtopäätösten tekeminen, joka lopulta koituukin Pasin kohtaloksi. Tämä on hyvä myös itse pitää mielessä.

  Teos oli yksinkertainen, niin kuin kannesta päättelin. En kuitenkaan odottanut juonen olevan näin yksinkertainen. Kirja tuntuukin olevan suunnattu hieman nuoremmille. Tykkäsin kirjan mielikuvituksellisesta kielestä. Ei ihan täyttänyt odotuksiani.

Silmiä avaava Poika

Marja Björkin romaani Poika (2013) kertoo nuoresta Marionista. Marion on poika, joka on syntynyt tytön kehoon ja hän yrittää korjata tilannettaan kirjan aikana. 

Marion on aina ajatellut olevansa yksi pojista, mutta murrosikä muutti kuitenkin kaiken. Hänestä oli tuntunut, ettei tytöille tapahtuvat muutokset murrosiässä tapahtuisi hänelle. Pian hän kuitenkin joutui kauhukseen huomaamaan, että hänen kehonsa oli muuttumassa naisen kehoksi, kuten rinnat alkoivat kasvaa ja kuukautiset alkoivat.

"Olin ihmeissäni, kun sitten menkkatunnilla terveydenhoitaja työnsi paketin minunkin käteeni. Olin ehkä ajatellut, että menkat eivät voisi tulla minulle. Ehkä meidän luokan tytöt tunsivat sääliä minua kohtaan, mutta en sitä silloin itse huomannut. Ehkä ne tajusivat vielä paremmin kuin minä itse, miten outoa elämäni oli." (s.56)

Kirjassa päähenkilön transsukupuolisuus on oikeastaan vähän taustalla. Kirja käsittelee enemmän nuoren elämää ja aikuistumista, sekä äidin ja lapsen suhdetta. Marion ajautuu hieman huonompaan seuraan nuoruusaikana ja se heijastuu yhä hänen varhaisaikuisuudessaan. Hän on nuorena useasti juovuksissa, joutuu tappeluihin sekä maalaa graffiteja. Hän joutuu monesti myös sosiaaliviranomaisten sekä poliisien puhuteltavaksi. Äidin ja lapsen suhde nousee myös romaanissa esille. Marionin äiti yrittää parhaansa puolustaa ja ymmärtää lastaan vaikka se onkin vaikeaa. Lukuisten väärinymmärrysten ja ongelmien jälkeen suhde alkaa lopultakin parantua Marionin ja hänen äitinsä välillä.

Kirja on kirjoitettu nuorten kielellä, mutta kuitenkin ymmärrettävästi. Aluksi puheenomainen kieli saattoi hieman häiritä lukemistani, mutta totuin siihen melko nopeasti. Kirja on nopealukuinen eikä siinä jäädä kertomaan samasta asiasta pitkäksi aikaa, tapahtumat etenivät kirjassa nopeasti ja kronologisesti. Yhden romaanin sisälle on hyvin mahdutettu pitkä aikaväli päähenkilön elämästä hänen päiväkotiajoistaan aikuisuuteen. Kirjan lopussa Marion on jo yli kolmekymmentä. 

Poika on mielestäni realistinen, tapahtumat voisivat tapahtua kenelle tahansa. Romaani kertoo hyvin nuorten elämästä, sillä tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Marionin teini- ja varhaisaikuisikään. Nuortenromaanissa käsitellään ohimennen monia tavallisia ongelmia, kuten uuteen kouluun menemistä, työpaikan hankkimista ja ylipainon kertymistä sekä siitä eroon pääsemistä. Kirja myös näyttää lukijalleen, kuinka transsukupuolisetkin elävät lähes täysin normaalia elämää, he ovat ihmisiä siinä missä muutkin. 

Pidin romaanissa siitä, kuinka realistinen ja kaunistelematon se oli. Siinä kuvataan hyvin, kuinka hämmentävää se on murrosiän alkaessa varsinkin transnuorelle kun hänen kehonsa alkaa muuttua odottamattomaan suuntaan, sekä sitä, etteivät transihmiset halua olla toista sukupuolta, vaan he ovat. 

"Jos joku olisi kertonut minulle, kun olin ollut kymmenen tai kaksitoista, että saisin vielä muuttua kokonaan mieheksi, elämäni olisi ollut paljon helpompaa. Olisin valmistautunut muutokseen ja ollut rohkeammin poika ja mies jo silloin. Mutta jos ajattelen tarkemmin, olisin halunnut olla mies koko ajan, joka hetki. Olisin halunnut elää lapsuuteni ja nuoruuteni kokonaan poikana." (s.179)

"Ihmisen sukupuolisuus on vakava asia. Minusta näihin asioihin pitää suhtautua asiallisesti." (s.182)

Yllättävä piiitkä jäähy

 ”Onko sun pakko aina esittää? Seppo puuskahti mulle viimeisenä iltana mökillä.

- Mä mitään esitä, mä kivahdin.

- Aina sä esität, se huokaisi. Pienestä pitäen sä olet vetänyt kovaa roolia. Ei sun tarvi, Roope. Sä voit olla oma itsesi.

- Mä olen.                                         (s.225)

Piiitkä jäähy on vuonna 2011 Tuija Lehtisen julkaisema nuortenromaani, joka kertoo 15- vuotiaasta Roope Koprasta. Roope joutuu muuttamaan hölmön äitinsä, Pamsun ja puoli-isänsä Orvon kanssa isovanhempien entiseen taloon Kuopioon. Aiemmin Roope asui isänsä uusperheessä Espoossa, mutta hänen erittäin villin luonteensa vuoksi joutuu ”pitkälle jäähylle”. Roopea valvoo hänen kummisetänsä Seppo, joka yrittää parhaansa mukaan saada Roopea rauhoittumaan. Roopella on vahvat ennakkoluulot Kuopion ”peräkylää” kohtaan, mutta kuitenkin Roope saa monia pähkähulluja ideoita kavereiden kanssa. Kirjan edetessä Roope alkaa kuitenkin hiljalleen muuttaa käytöstään.

Kun aloin lukea kirjaa, olin aluksi hieman tylsistynyt, ja ajattelin kirjan olevan kertomus kaikkea vastaan kapinoivasta nuoresta. Kun etenin kirjassa pidemmälle, päähenkilöön pääsi aina hieman syvemmälle ja häntä alkoi hieman ymmärtää. Roopessa kuitenkin ärsytti hänen jatkuva riitojen ja pahan mielen tuottaminen toisille. Kirjan juoni on hieman vajaa, tuntui kuin kirja olisi ollut enemmänkin puolenvuoden elämänkerta. Kuitenkin kirjassa on loppujen lopuksi sopivasti kapinallisuutta yhdistettynä rakkauteen, eikä parempaa juontakaan jäänyt kaipaamaan humorististen kohtauksien rinnalla.

Piiitkän jäähyn tapahtumat kerrotaan aikajärjestyksessä ja kerronta on selkeää, vaikka kirja on kirjoitettu hieman erikoisella kirjoitus tavalla. Tapahtumat kerrotaan kirjan päähenkilön, Roopen näkökulmasta puhekielellä. Ainakin itse pidin tekstin puhekielisyydestä ja varsinkin nuoren pojan elämästä kertovaan kirjaan se sopi erittäin hyvin. Kirjan kirjoitus tyylin ei puutunut pitkänkään lukemisen jälkeen.

Itse en voi samaistua Roopen elämään, mutta varmasti joitakin kirja koskettaa. Kirjasta voi oppia, ettei kannata pahentaa nykyistä tilannetta aiheuttamalla aina lisää riitaa ilman suurempaa syytä. Kirjaa lukiessa mietti Roopen asemassa vaihtoehtoja, ja usein ajattelin miksei hän välillä voinut olla hiljaa ja jättää kapinoimatta.  Kirjassa jäi kuitenkin mietityttämään Roopen tulevaisuus ja kirjan päätös. Kirja päättyi hieman lyhyesti, mielestäni kirjaa olisi voinut ja pitänytkin jatkaa kunnolla loppuun asti.

Koskettava Tähtiin kirjoitettu virhe

,
Kirjoittaja: John Green
Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Julkaisuvuosi: 2012
Tekstilaji: nuorten romaani

" ' Olen niin kuin. Niin kuin. Olen niin kuin kranaatti. Olen kranaatti, ja jossakin vaiheessa minä räjähdän ja haluaisin minimoida vanhingot, käsitätkö?' "

Tähtiin kirjoitettu virhe on kertomus elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta. Se kertoo ihailtavan humoristisesti 16-vuotiaan Hazel Grazen kamppailusta parantumatonta kilpirauhassyöpää vastaan. 

Kirja kertoo siis Hazelin ajatuksista ja arjesta syövän kanssa. Kirjan alussa Hazel viettää paljon aikaa sängyn pohjalla lukien ja ajatellen, kunnes hän tapaa vertaistukiryhmässä hurmaavan Augustus Watersin, joka muuttaa hänen elämänsä.

Tähtiin kirjoitettu virhe ei ole mikään perinteinen nyyhkytarina, vaan siinä pidetään faktat faktoina eikä murehdita turhaan. Hazel ja Augustus vitsailevat ja pysyvät positiivisina, vaikka tietävät, että heidän suhteensa on tuhoon tuomittu. He ehtivät kokea paljon hyvää ja pahaa yhdessä ennen surullista loppua, mikä saattaa olla arvattavissa jo kirjan takakansitekstistä.

Kirja on mielestäni helppolukuinen ja mukaansa tempaava, sillä yleensä olen hidas lukija, mutta Tähtiin kirjoitetun virheen luin kahdessa päivässä. Minä-kertoja on mielestäni loistava valinta, koska näin lukija pääsee Hazelin pään sisälle. Vaikka kirjassa liikutaan välillä synkkienkin aiheiden ympärillä (esim.kuolema ja oman muistotilaisuuden suunnittelu), ei se silti ole niin rankkaa luettavaa kuin voisi arvella. Kirjassa tapahtuu myös paljon hyvää kaikkien vastoinkäymisten lisäksi (esim. matka Amsterdamiin tapaamaan Hazelin lempikirjailijaa).

Itse pidin kirjasta, koska se oli hauskaa luettavaa, mutta se myös pisti ajattelemaan, mikä elämässä todella on tärkeää. Elämän pituudella ei niinkään ole väliä, kunhan sen viettää rakastamiensa ihmisten kanssa.

Tässä on vielä katkelma Hazelin ja Augustuksen perheiden yhteisen illallisen vuoropuhelusta, joka mielestäni kuvaa hyvin, minkä tyyppistä huumoria kirjaan on viljelty.

" Gus: 'Sinäpä sen sanoit. Se maistuu erinomaisen hyvin valmistetulta ruualta. Mutta se ei maistu, miten sen nyt hienotunteisesti sanoisi...?'

Minä: 'Se ei maistu siltä, kuin itse Jumala olisi muuttanut taivaan viiden ruokalajin ateriaksi, jonka kyytipoikana tarjotaan käynyttä, kuplivaa, häikäisevää plasmaa -- terälehtien leijuessa pöydän ympärille kanavan rannassa.'

Gus: 'Kauniisti ilmaistu.'

Gusin isä: 'Lapsemme ovat outoja.'

Isä: 'Kauniisti ilmaistu.' " 

Hauska Kaikki Peliin

Kirjan nimi on Kaikki Peliin, kirjoittanut David Nicholls. Se on julkaistu 2003. Kirja kertoo 18- vuotiaasta Brian Jacksonista ja hänen epätoivoisesta yrityksestään voittaa tietovisa ja saada kauniin ja suositun yläluokkalaisen tytön, Alicen, sydän omakseen. Myös menneisyys ja opiskelun laimin lyönti painavat elämää.

Aluksi kirja tuntui ihan hyvältä, koska siinä on ihan hyvää huumoria, mutta myöhemmin aloin tylsistyä siihen, että monet luvut kertovat siitä, kun Brian ja välillä hänen ystävänsä menevät juomaan ja ovat seuraavana päivänä krapulassa. Myös se, että Brian korotti riman aika korkeaksi tyttöystävän haussa, oli ehkä hieman ärsyttävää. Tykkäsin myös siitä, että joka luvun alussa oli kysymys ja sen alla vastaus ja nämä liittyivät jollain selvällä tai vähän epäselvällä tavalla luvun sisältöön tai joki asia kysymyksestä tai vastauksesta mainitaan tekstissä.

Kirjasta sain sen irti, että nuorilla on ollut mitä eriskummallisempia ongelmia ja omasta mielestä on nyt ja tulee vielä olemaan. Kirja myös opettaa, että se mitä etsii tai yrittää saavuttaa, voi löytyä helpommin ja lähempää kuin luulee.

Päätin lukea kirjan, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Ja onneksi se oli tarpeeksi hyvä, jotta nautin sen lukemisesta.

Vesalan Kaksoiskuljetus nuoren koripallokaudesta

Juha Vesala
Romaani
Kaksoiskuljetus
2009

Vesalan Kaksoiskuljetus nuoren koripallokaudesta

Lukemani kirja kertoo 15-vuotiaasta Santtu pojasta ja hänen matkastaan kohti B-poikien SM-sarjan finaaleja. Elämässä on kumminkin muutakin kuin koripallo. Kaverit, tyttöystävä, koulu ja Santun isä, joka tapasi sanoa; ´´Elämä on osa koripalloa.`` pistivät hänet miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä.

Jos saisin tavata Santun, kutsuisin hänet koripallokentällä pelaamaan yksi vastaan yksi peliä. Peli voi mennä myös melko jännäksi hänen ilmiömäisen ranteensa takia, joka lämmetessään on lähes mahdoton pysäyttää. Voittoni jälkeen saattaisimme jäädä vielä heittelemään ja juttelemaan.

Kirja oli minulle lukukokemuksena helposti samaistuttava, mikä teki kirjasta kiinnostavamman ja paransi siten lukukokemusta. Mieleenpainuvin kohta oli minusta se kun Santtu paukuttaa onnistuneen kuvion päätteeksi ratkaisevan kolmosen. Kyseinen heitto tapahtui kuitenkin harjoitusottelussa eikä siksi ollut kirjan etenemisen kannalta oikeastaan merkittävä, mutta minulle se jäi mieleen sen kylmäviileän toteutuksen vuoksi.

Kirjasta tekee uskottavan se, että asiat eivät aina mene halutulla tavalla. Kirjan nimi, kaksoiskuljetus kuvastaa sitä hyvin, sillä kaksoiskuljetus on koripallossa usein merkki siitä, että muut asiat mietityttävät kun pitäisi pelata.

Kirjan keskeisimpiä henkilöitä ovat Santun lisäksi tyttöystävä Henna, isä Make, valmentaja Lunkka ja joukkuekaveri Kettunen. Kaikki heistä ovat Santulle tärkeitä ihmisiä ja ovat mukana ylä- ja alamäissä.

Keskeisin käännekohta on varmaankin Kettusen autokolari. Muitakin tärkeitä kohtia oli esimerkiksi vastustaja joukkueen avainpelaajan loukkaantuminen pudotuspelien alussa. Ilman sitä Slam-Boyssit olisivat saattaneet pudota jo alussa ja tarina olisi muuttunut merkittävästi tai sitä ei olis voinut kirjoittaa.

Miljöönä toimii keskisuomalainen keskikokoinen suomalaiskaupunki, jolle koripallo on tärkeää. Tarkemmin tapahtumat kohdistuvat koripallohallille ja Santun kotiin.

Kirjaa kerrotaan Santun näkökulmasta eli kirjassa on minäkertoja. Ilman kyseistä kertojatyyppiä kirjan koripallo kohtaukset eivät olisi olleet niin mielenkiintoisia, kuin ne nyt olivat. Ne olivat suorastaan jännittäviä.

Kirjassa erikoista olivat joukkuelaisten kummalliset tervehdykset ja yhteinen puhetyyli. Varsinkin Santun ja Kettusen välillä. Ne olivat hauskoja ja melkein nauroin joistakin.

Kiitos ja hyvää päiväjatkoa, jos jaksoit lukea!

Punainen lumme: Rehti ja tyhjentävä

                                                                      

Punainen lumme on Marja-Leena Lempisen kirjoittama nuorten romaani. Se julkaistiin vuonna 2008. Punainen lumme on kertomus kuusitoistavuotiaan Ellan elämästä ja hänen kokemuksistaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteena. Häntä vanhempi mies käyttää nuoren tytön tietämättömyyttä ja murrosiässä syntyviä voimakkaita tunteita hyväkseen Ellan ollessa vasta 14-vuotias. Ellan elämä muuttuu täysin tämän traagisen tapahtuman jälkeen. Hänen mielensä suojelee Ellaa unohtamalla ikävät muistot. Jäljelle jäävät vain syvät henkiset arvet, eikä hän pysty muistamaan, mistä ne ovat peräisin. Muutama vuosi tapahtuman jälkeen muistot palaavat takaisin hänen mieleensä entistä järkyttävämpinä. Tästä alkaa taistelu hänen naisellisen olemuksensa sekä valtavan ahdistuksen äärellä. Suuren ja hiertävän kiven poistaminen hänen sisältään on pitkä prosessi, jonka aikana Ella ajautuu jopa psykoosiin.

"Ella ei vastustellut. Hän tunsi uppoavansa yhä syvemmälle siihen pahaan ja iljettävään suohon, joka oli ollut olemassa hänessä kaiken aikaa. Se imi ja veti puoleensa, uhkasi hukuttaa kokonaan, häivyttää hänet olemattomiin ja muuttaa muuksi. Peto vaani hänen sisällään, eikä sitä voinut karkottaa pois, vaikka tahtoisi. Sellainen peto oli vaarallisempi kuin yksikään toinen, sillä omaa itseään ei päässyt karkuun minnekään." (s. 110)

 Kun aloitin kirjan lukemisen, siitä tuli hyvin rauhallinen ja tavanomainen kuva. Mielestäni kirja oli aluksi jopa hieman hitaasti etenevä. Ellan elämä on kuin kenen tahansa muun 16-vuotiaan tytön. Hän kirjoittaa blogia, ottaa kuvia ja viettää aikaa parhaiden ystäviensä kanssa. Kirjan yleinen ilme muuttuu kuitenkin nopeasti hyvin mielenkiintoiseksi, kun ikävät asiat palautuvat takaisin tytön mieleen. 

 En päässyt kauhean syvälle päähenkilön personaan, enkä oppinut tuntemaan häntä aivan kunnolla. Ellalla ei ole hyvin mieleenpainuvaa persoonallisuutta. Ellan hahmo jäi mieleeni vain hyvin hailakasti. Kirjailija on onnistunut hyvin elävöittämään kirjan ympäristöä. Miljöötä ja Ellan sisäisiä ajatuksia on onnistuttu kuvailemaan erinomaisesti. Tapahtumia on kuvailtu jopa niin hyvin, että Ellan sisäinen taistelu ja ahdistus tarttuivat minuunkin lukukokemukseni aikana. Sivut hehkuvat paikoitellen itseinhoa ja psyykkisen likaisuuden tunnetta. Kirja saattaa olla hetkittäin hyvin raskasta luettavaa, eikä se siis ole välttämättä helpoimmasta päästä oleva lukukokemus.

Kirja kiinnitti minuun huomiota jo silloin, kun tartuin siihen ensimmäisen kerran. Aihe on mielestäni hyvin mielenkiintoinen. On kiinnostavaa kuulla, miten näin ikävät muistot vaikuttavat nuoren ihmisen mielenterveyteen ja jaksamiseen. Oli järkyttävää huomata, kuinka suuret vaikutukset asialla on Ellaan. Psykoosin aikana hän kuulee mitä ihmeellisimpiä asioita päässään ja luulee tulevansa hulluksi. Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset ihmiseen ovat siis mittavat. Uhri syyttää helposti itseään. Myös Ella pitää itseään osittain syyllisenä, eikä siksi uskalla kertoa kenellekään tapahtuneesta. Kirjasta oikein huokuu äänettömiä avunhuutoja ja häpeää omaa itseään kohtaan. Kirja osoittaa minulle, kuinka tärkeää avun antaminen on. Vaikeista muistoista on vaikeaa päästä yli ilman apua ja muiden tukea.

Punainen lumme opetti minulle paljon uutta ja ymmärrän nyt paljon paremmin tällaiseen tilanteeseen joutuvia ihmisiä. Suosittelen lukemaan kirjan, jos pystyy samaistumaan nuoren näkömaailmaan tai on kiinnostunut kuulemaan elämää muuttavista negatiivisista kokemuksista ja paranemisprosesseista.

"Tuntuu kuin opettelisin uudelleen kävelemään. Pian nähdään miten jalat kantavat. Siivet minulla jo on, tai ainakin niiden alut! Enkeliksi minusta ei ole, mutta ehkä perhoseksi. Sen näyttää aika." (s. 209)