Punainen lumme: Rehti ja tyhjentävä

                                                                      

Punainen lumme on Marja-Leena Lempisen kirjoittama nuorten romaani. Se julkaistiin vuonna 2008. Punainen lumme on kertomus kuusitoistavuotiaan Ellan elämästä ja hänen kokemuksistaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteena. Häntä vanhempi mies käyttää nuoren tytön tietämättömyyttä ja murrosiässä syntyviä voimakkaita tunteita hyväkseen Ellan ollessa vasta 14-vuotias. Ellan elämä muuttuu täysin tämän traagisen tapahtuman jälkeen. Hänen mielensä suojelee Ellaa unohtamalla ikävät muistot. Jäljelle jäävät vain syvät henkiset arvet, eikä hän pysty muistamaan, mistä ne ovat peräisin. Muutama vuosi tapahtuman jälkeen muistot palaavat takaisin hänen mieleensä entistä järkyttävämpinä. Tästä alkaa taistelu hänen naisellisen olemuksensa sekä valtavan ahdistuksen äärellä. Suuren ja hiertävän kiven poistaminen hänen sisältään on pitkä prosessi, jonka aikana Ella ajautuu jopa psykoosiin.

"Ella ei vastustellut. Hän tunsi uppoavansa yhä syvemmälle siihen pahaan ja iljettävään suohon, joka oli ollut olemassa hänessä kaiken aikaa. Se imi ja veti puoleensa, uhkasi hukuttaa kokonaan, häivyttää hänet olemattomiin ja muuttaa muuksi. Peto vaani hänen sisällään, eikä sitä voinut karkottaa pois, vaikka tahtoisi. Sellainen peto oli vaarallisempi kuin yksikään toinen, sillä omaa itseään ei päässyt karkuun minnekään." (s. 110)

 Kun aloitin kirjan lukemisen, siitä tuli hyvin rauhallinen ja tavanomainen kuva. Mielestäni kirja oli aluksi jopa hieman hitaasti etenevä. Ellan elämä on kuin kenen tahansa muun 16-vuotiaan tytön. Hän kirjoittaa blogia, ottaa kuvia ja viettää aikaa parhaiden ystäviensä kanssa. Kirjan yleinen ilme muuttuu kuitenkin nopeasti hyvin mielenkiintoiseksi, kun ikävät asiat palautuvat takaisin tytön mieleen. 

 En päässyt kauhean syvälle päähenkilön personaan, enkä oppinut tuntemaan häntä aivan kunnolla. Ellalla ei ole hyvin mieleenpainuvaa persoonallisuutta. Ellan hahmo jäi mieleeni vain hyvin hailakasti. Kirjailija on onnistunut hyvin elävöittämään kirjan ympäristöä. Miljöötä ja Ellan sisäisiä ajatuksia on onnistuttu kuvailemaan erinomaisesti. Tapahtumia on kuvailtu jopa niin hyvin, että Ellan sisäinen taistelu ja ahdistus tarttuivat minuunkin lukukokemukseni aikana. Sivut hehkuvat paikoitellen itseinhoa ja psyykkisen likaisuuden tunnetta. Kirja saattaa olla hetkittäin hyvin raskasta luettavaa, eikä se siis ole välttämättä helpoimmasta päästä oleva lukukokemus.

Kirja kiinnitti minuun huomiota jo silloin, kun tartuin siihen ensimmäisen kerran. Aihe on mielestäni hyvin mielenkiintoinen. On kiinnostavaa kuulla, miten näin ikävät muistot vaikuttavat nuoren ihmisen mielenterveyteen ja jaksamiseen. Oli järkyttävää huomata, kuinka suuret vaikutukset asialla on Ellaan. Psykoosin aikana hän kuulee mitä ihmeellisimpiä asioita päässään ja luulee tulevansa hulluksi. Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset ihmiseen ovat siis mittavat. Uhri syyttää helposti itseään. Myös Ella pitää itseään osittain syyllisenä, eikä siksi uskalla kertoa kenellekään tapahtuneesta. Kirjasta oikein huokuu äänettömiä avunhuutoja ja häpeää omaa itseään kohtaan. Kirja osoittaa minulle, kuinka tärkeää avun antaminen on. Vaikeista muistoista on vaikeaa päästä yli ilman apua ja muiden tukea.

Punainen lumme opetti minulle paljon uutta ja ymmärrän nyt paljon paremmin tällaiseen tilanteeseen joutuvia ihmisiä. Suosittelen lukemaan kirjan, jos pystyy samaistumaan nuoren näkömaailmaan tai on kiinnostunut kuulemaan elämää muuttavista negatiivisista kokemuksista ja paranemisprosesseista.

"Tuntuu kuin opettelisin uudelleen kävelemään. Pian nähdään miten jalat kantavat. Siivet minulla jo on, tai ainakin niiden alut! Enkeliksi minusta ei ole, mutta ehkä perhoseksi. Sen näyttää aika." (s. 209)