Tähtiin kirjoitettu virhe saa ajattelemaan

Kirjoittaja: John Green
Kirjan nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Tekstilaji: nuorten romaani
Julkaisuvuosi: 2012 (Yhdysvallat), 2013 (Suomi)

Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo nuoren 16-vuotiaan tytön, Hazelin, elämästä parantumatoman kilpirauhassyövän kanssa. Hazel on hyvin pohdiskeleva ja hänen lempikirjansa on hollantilaisen Peter Van Houtenin Viistoa valoa, joka kertoo syöpää sairastavasta teinitytöstä, johon Hazel samaistuu syvästi. Hazel tapaa syöpää sairastavien nuorten tukiryhmässä Augustuksen, joka toipuu luusyövästä ja on menettänyt syövän takia toisen jalkansa. Hazel ja Augustus huomaavat pitävän toisistaan. He vaihtavat keskenään lempikirjojaan ja Augustuskin tykästyy Viistoa valoa -kirjaan. Kirja loppuu kesken lauseen ja Hazel sekä Augustus haluavat selvittää mitä lopun jälkeen tapahtuu kirjan henkilöille. Augustus lähettää sähköpostia Van Houtenille, ja Van Houten kutsuu heidät luokseen Alankomaihin. He pääsevät kuin pääsevätkin lopulta matkalle Alankomaihin, vaikka syöpä meinasikin olla matkan suuri este. Vierailu Van Houtenin luona ei ollutkaan odotusten mukainen, mutta se ei haitannut sillä matkan aikana Hazel ja Augustus todella löytävät toisensa.

"Augustus kysyi varoittamatta: -Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?
-Minusta ikuisuus on virheellinen käsite, minä sanoin.
Augustus virnisti. -Itse olet virheellinen käsite.
-Tiedän. Juuri siksi minut poistetaan kiertokulusta.
-Tuo ei ollut hauskaa, Augustus sanoi katsoen katua. Kaksi tyttöä meni pyörällä ohi, toinen istui sivuttain tavaratelineellä.
-Älä nyt, minä sanoin. -Se oli vitsi.
-Ajatus siitä että sinut poistetaan kiertokulusta ei ole minulle vitsi, Augustus sanoi." (s. 184)

Pidin kirjan kulussa siitä, että Hazel tapasi Augustuksen oikeastaan jo kirja alkumetreillä, jolloin tapahtumat alkoivat heti kirjan alusta. Olen lukenut liian monta hyvää kirjaa, jossa kuitenkin kirjan alku on mielestäni tylsä ja pitkäveteinen. Pidin myös kirjan kerronnasta. Minä-kertoja vei lukijan lähemmäksi ja sai tarinan tuntumaan aidommalta. Kerronta eteni koko ajan, kuitenkaan turhaa kiirehtimättä. Päähenkilön ajatuksia oli kiinnostava lukea ja ne saivat itsenikin pohtimaan. Havahduin miettimään, että jos vakavasti syöpää sairastavat nuoret voivat matkustaa toiselle puolelle maapalloa, mikä tervettä minua estää toteuttamasta unelmiani? Pitääkö aina ottaa jotain pois, jotta osaisi nauttia siitä mitä on?

Kirjassa käsitellään nuoren näkökulmasta kolmea isoa aihetta: rakkautta, elämää ja kuolemaa. Kirjan nuoret ovat ihan tavallisia nuoria tunteineen, vaikka heillä on syöpä. Syövän takia he ovat joutuneet miettimään elämää ja kuolemaa enemmän, kuin ehkä muut heidän ikäisensä. Hazelin mieltä painaa myös se, ettei hän haluaisi tuottaa läheisilleen kärsimystä. Tämä ajattelu hidastaa Hazelin ja Augustuksen tutustumista, sillä Hazel ei halua särkeä Augustuksen sydäntä. Lopulta Hazel kuitenkin ymmärtää, että jokainen tekee itse omat päätöksensä.

Kirjassa Hazel ja Augustus miettivät sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kukapa meistä ei miettisi. Osittain tätä mielestäni symboloi Viistoa valoa-kirjan merkitys tässä kirjassa. Viistoa valoa loppuu kesken lauseen, koska päähenkilö kuolee. Ihan kuin elämäkin, kesken. Hazel ja Augustus haluavat kuumeisesti tietää mitä tapahtuu kirjan muille henkilöille kuoleman jälkeen. Miten heidän elämänsä jatkuu? Mistä päähenkilö tulee muistetuksi? Muistelevatko he ylipäätään päähenkilöä? Näitä kysymyksiä Hazel ja Augustus miettivät varmasti myös omalta kohdaltaan. Rakkauden ihmeellinen voima kuitenkin kannattelee heitä.

Kirja oon mielenkiintoinen ja koskettava. Isoista, vaikeista ja synkistäkin aiheista huolimatta kirjassa on silti myös huumoria, eikä se ole liian raskasta luettavaa. Kirja on mukavan erilainen nuortenkirja ja tekee vaikutuksen. Aion jatkossa tutustua Greenin muihinkin teoksiin.