Yllättävä piiitkä jäähy

 ”Onko sun pakko aina esittää? Seppo puuskahti mulle viimeisenä iltana mökillä.

- Mä mitään esitä, mä kivahdin.

- Aina sä esität, se huokaisi. Pienestä pitäen sä olet vetänyt kovaa roolia. Ei sun tarvi, Roope. Sä voit olla oma itsesi.

- Mä olen.                                         (s.225)

Piiitkä jäähy on vuonna 2011 Tuija Lehtisen julkaisema nuortenromaani, joka kertoo 15- vuotiaasta Roope Koprasta. Roope joutuu muuttamaan hölmön äitinsä, Pamsun ja puoli-isänsä Orvon kanssa isovanhempien entiseen taloon Kuopioon. Aiemmin Roope asui isänsä uusperheessä Espoossa, mutta hänen erittäin villin luonteensa vuoksi joutuu ”pitkälle jäähylle”. Roopea valvoo hänen kummisetänsä Seppo, joka yrittää parhaansa mukaan saada Roopea rauhoittumaan. Roopella on vahvat ennakkoluulot Kuopion ”peräkylää” kohtaan, mutta kuitenkin Roope saa monia pähkähulluja ideoita kavereiden kanssa. Kirjan edetessä Roope alkaa kuitenkin hiljalleen muuttaa käytöstään.

Kun aloin lukea kirjaa, olin aluksi hieman tylsistynyt, ja ajattelin kirjan olevan kertomus kaikkea vastaan kapinoivasta nuoresta. Kun etenin kirjassa pidemmälle, päähenkilöön pääsi aina hieman syvemmälle ja häntä alkoi hieman ymmärtää. Roopessa kuitenkin ärsytti hänen jatkuva riitojen ja pahan mielen tuottaminen toisille. Kirjan juoni on hieman vajaa, tuntui kuin kirja olisi ollut enemmänkin puolenvuoden elämänkerta. Kuitenkin kirjassa on loppujen lopuksi sopivasti kapinallisuutta yhdistettynä rakkauteen, eikä parempaa juontakaan jäänyt kaipaamaan humorististen kohtauksien rinnalla.

Piiitkän jäähyn tapahtumat kerrotaan aikajärjestyksessä ja kerronta on selkeää, vaikka kirja on kirjoitettu hieman erikoisella kirjoitus tavalla. Tapahtumat kerrotaan kirjan päähenkilön, Roopen näkökulmasta puhekielellä. Ainakin itse pidin tekstin puhekielisyydestä ja varsinkin nuoren pojan elämästä kertovaan kirjaan se sopi erittäin hyvin. Kirjan kirjoitus tyylin ei puutunut pitkänkään lukemisen jälkeen.

Itse en voi samaistua Roopen elämään, mutta varmasti joitakin kirja koskettaa. Kirjasta voi oppia, ettei kannata pahentaa nykyistä tilannetta aiheuttamalla aina lisää riitaa ilman suurempaa syytä. Kirjaa lukiessa mietti Roopen asemassa vaihtoehtoja, ja usein ajattelin miksei hän välillä voinut olla hiljaa ja jättää kapinoimatta.  Kirjassa jäi kuitenkin mietityttämään Roopen tulevaisuus ja kirjan päätös. Kirja päättyi hieman lyhyesti, mielestäni kirjaa olisi voinut ja pitänytkin jatkaa kunnolla loppuun asti.