Psykologisesti jännittävä Ystävä hyvä

Kirjoittaja: Rebecca James
Teoksen nimi: Ystävä hyvä
Tekstilaji: nuorten romaani
Julkaisuvuosi: 2010

Kirja kertoo nuoresta Katherinesta, joka on kokenut menneisyydessään järkyttävän tragedian. Median häikäilemätön perheenjäsenten syyllistäminen Katherinen pikkusiskon synkästä kohtalosta ajaa Katherinen muuttamaan nimeään ja kaupunkia. Uudessa kaupungissa Katherine tapaa kauniin ja suositun Alicen, joka varta vasten haluaa tutustua Katherineen. Kun Katherine alkaa pikkuhiljaa sallia itselleen onnea, alkaa Alicesta koko ajan paljastua uusia ja kammottavia piirteitä. Kun Katherine haluaa paeta ja unohtaa Alicen, hän huomaa sen olevan jo liian myöhäistä. Hän on ajautunut mukaan Alicen synkkään leikkiin, jota menneisyys varjostaa henkeä salpaavalla tavalla.


Kirja on mielestäni kirjoitettu mielenkiintoisella tavalla. Kirja on kirjoitettu sekoittamalla kolmea eri ajankohtaa. Se kertoo luvuttain vuorotellen Katherinen elämästä tragedia iltana, elämästä Alicen kanssa ja elämästä Alicen jälkeen. Myös miljöö vaihtelee näiden ajankohtien vaihdellessa. Mielestäni tämä vuorottelu sopii erittäin hyvin, sillä se auttaa pitämään mielenkiintoa yllä.

Tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä, mikä toisaalta paljastaa hiukan tulevasta, mutta jättää silti paljon kysymyksiä ja mietittävää. Tällainen etenemistyyli lisää huimasti jännitettä kirjaan. Menneisyyden synkkä tapahtumakin paljastuu vasta kirjan ollessa reilusti yli puolenvälin. Kirjan luvut loppuivat mielestäni usein niin jännittäviin ja mielenkiintoisiin kohtiin, että oli lähes pakko jatkaa lukemista.

"Ennen käytin liikaa aikaa kieltämällä itseltäni tällaisen onnen; yksinkertaisen, aistillisen mielihyvän olemassaolostani. Pidin sitä epäreiluna Rachelia kohtaan - itsekkäänä, hemmotteluna, jonkinlaisena petoksena - sillä hän ei enää koskaan nauttisi tällaisista hetkistä.--ja äkkiä olen vuorenvarma, että Rachel tahtoisi minun olevan onnellinen. Hän ei ikimaailmassa kadehtisi minun täysipainoista ja onnellista elämääni."

Oli jännittävää miten paljon kirjan henkilöt muuttuivat matkan varrella. Ei vaan se, miten Alicesta paljastui koko ajan pelottavampia puolia vaan myös se, että Katherinen vanhemmat kokivat herätyksen todellisuuteen. Vaikka tuntuukin järkyttävältä sanoa, mutta ilman Alicea Katherine ei olisi varmaankaan saanut vanhempiaan takaisin eikä Katherine olisi tutustunut erittäin tärkeisiin ja luotettaviin uusiin ystäviinsä.


Lukukokemuksestani on pakko sanoa, että en ole koskaan ennen ollut niin ahdistunut kirjaa lukiessani kuin tätä kirjaa lukiessani olin. Vaikka sanoinkin aikaisemmin, että kirja pakotti jatkamaan lukemista, silti välillä halusin vain hypätä joidenkin kohtien yli ja unohtaa ne. Se ei kuitenkaan tehnyt kirjasta huonoa. Minusta on mahtavaa, miten paljon yksi kirja voi herättää eri tunteita. En vain ollut ahdistunut kirjaa lukiessani, olin ajoittain myös äärimmäisen iloinen ja täynnä intoa. Tämä on myös niitä harvoja kirjoja, mikä sai minut itkemään. Uskallan väittää, että monet eivät pysty lukemaan tätä kirjaa itkemättä, sillä loppu on todella surullinen!