Vesalan Kaksoiskuljetus nuoren koripallokaudesta

Juha Vesala
Romaani
Kaksoiskuljetus
2009

Vesalan Kaksoiskuljetus nuoren koripallokaudesta

Lukemani kirja kertoo 15-vuotiaasta Santtu pojasta ja hänen matkastaan kohti B-poikien SM-sarjan finaaleja. Elämässä on kumminkin muutakin kuin koripallo. Kaverit, tyttöystävä, koulu ja Santun isä, joka tapasi sanoa; ´´Elämä on osa koripalloa.`` pistivät hänet miettimään asioiden oikeaa tärkeysjärjestystä.

Jos saisin tavata Santun, kutsuisin hänet koripallokentällä pelaamaan yksi vastaan yksi peliä. Peli voi mennä myös melko jännäksi hänen ilmiömäisen ranteensa takia, joka lämmetessään on lähes mahdoton pysäyttää. Voittoni jälkeen saattaisimme jäädä vielä heittelemään ja juttelemaan.

Kirja oli minulle lukukokemuksena helposti samaistuttava, mikä teki kirjasta kiinnostavamman ja paransi siten lukukokemusta. Mieleenpainuvin kohta oli minusta se kun Santtu paukuttaa onnistuneen kuvion päätteeksi ratkaisevan kolmosen. Kyseinen heitto tapahtui kuitenkin harjoitusottelussa eikä siksi ollut kirjan etenemisen kannalta oikeastaan merkittävä, mutta minulle se jäi mieleen sen kylmäviileän toteutuksen vuoksi.

Kirjasta tekee uskottavan se, että asiat eivät aina mene halutulla tavalla. Kirjan nimi, kaksoiskuljetus kuvastaa sitä hyvin, sillä kaksoiskuljetus on koripallossa usein merkki siitä, että muut asiat mietityttävät kun pitäisi pelata.

Kirjan keskeisimpiä henkilöitä ovat Santun lisäksi tyttöystävä Henna, isä Make, valmentaja Lunkka ja joukkuekaveri Kettunen. Kaikki heistä ovat Santulle tärkeitä ihmisiä ja ovat mukana ylä- ja alamäissä.

Keskeisin käännekohta on varmaankin Kettusen autokolari. Muitakin tärkeitä kohtia oli esimerkiksi vastustaja joukkueen avainpelaajan loukkaantuminen pudotuspelien alussa. Ilman sitä Slam-Boyssit olisivat saattaneet pudota jo alussa ja tarina olisi muuttunut merkittävästi tai sitä ei olis voinut kirjoittaa.

Miljöönä toimii keskisuomalainen keskikokoinen suomalaiskaupunki, jolle koripallo on tärkeää. Tarkemmin tapahtumat kohdistuvat koripallohallille ja Santun kotiin.

Kirjaa kerrotaan Santun näkökulmasta eli kirjassa on minäkertoja. Ilman kyseistä kertojatyyppiä kirjan koripallo kohtaukset eivät olisi olleet niin mielenkiintoisia, kuin ne nyt olivat. Ne olivat suorastaan jännittäviä.

Kirjassa erikoista olivat joukkuelaisten kummalliset tervehdykset ja yhteinen puhetyyli. Varsinkin Santun ja Kettusen välillä. Ne olivat hauskoja ja melkein nauroin joistakin.

Kiitos ja hyvää päiväjatkoa, jos jaksoit lukea!