"Miltä tuntuu, kun taivas putoaa
niskaan? Siltä."(s.131)
Marssin kirjastoon ilman mitään hajua
kirjasta, joka pitäisi olla huomiseksi valittu. Kysyn kirjastontyöntekijältä
olisiko hänellä mitään ehdotuksia. Hän aloittaa kantamaan erilaisia kirjoja
syliini. Kunnes hän antaa minulle tämän romaanin. Katson sen kantta.
Yksinkertainen, täydellinen. ”Tämän minä otan, kiitos”, sanon ja poistun.
Kirjastosta mukaani tarttui Kalle Veirton
nuortenromaani The next one. Se julkaistiin vuonna 2016. The next one kertoo aivan tavallisesta
yhdeksäsluokkalaisesta Pasista. Hän joutuu sattuman kaupalla luovalle luokalle.
Hän joutuu tekemään kolmen kuukauden mittaisen projektin liittyen omavalintaiseen
aiheeseen. Pasi valitsee aiheekseen
jääkiekon ja erityisesti siihen liittyvän selostamisen ja kommentoinnin. Hän
käy katsomassa paikallisen seuran pelejä ja kommentoi niistä keskustelufoorumille. Projekti menee nappiin. Vai meneekö?
Kirja on kieleltään mielenkiintoinen
luettava, sillä se sisältää paljon kielikuvia ja mielikuvituksellisia
ilmauksia. Kuten kalapuikko, joka on Pasin ja hänen kaverinsa kirosanan
korvike. Ilman värikästä kieltä kirja olisi voinut olla tylsä luettava. Onneksi
kirja eteni nopeasti, eikä jäänyt pyörimään liian pitkäksi aikaa yhden
tapahtuman ympärille. Juonellisesti kirja on kuitenkin aika vaisu.
Kirjaan
sopi hyvin minä kertoja, vaikka siinä ei perehdytä hirveästi henkilöiden persooniin
itsessään. Jos siinä olisi ollut hän kertoja se olisi voinut olla hieman outo
ja sekava.
Tarinan opetus ja teema on kuitenkin se, että silmänräpäyksessä
kaikki vaivalla rakennettu voi romahtaa. Silloin ei pidä luovuttaa, vaan nousta
ylös ja yrittää uudestaan puolet kovemmin. Lisäksi suuressa roolissa on liian
nopeiden johtopäätösten tekeminen, joka lopulta koituukin Pasin kohtaloksi.
Tämä on hyvä myös itse pitää mielessä.
Teos oli yksinkertainen, niin kuin kannesta päättelin. En kuitenkaan
odottanut juonen olevan näin yksinkertainen. Kirja tuntuukin olevan suunnattu
hieman nuoremmille. Tykkäsin kirjan mielikuvituksellisesta kielestä. Ei ihan täyttänyt odotuksiani.
Tekstiä oli erittäin mukava lukea, sillä se eteni johdonmukaisesti. Teksti oli monipuolinen ja kirjasta sai irti paljon. Myös oikeinkirjoitus on hallussa.
VastaaPoistaPidin erittäin paljon tekstin alussa olevasta johdannosta. Sen avulla toit omia kokemuksiasi kirjan suhteen esille luontevasti, sekä taitavasti. Johdanto kuvasi hyvin millaisilla asenteilla lähdit kijaa lukemaan: Ennakkoluulottomana ja varmana. Teksti oli selkeää luettava ja toit erinomaisesti oman kantasi esille!:)
VastaaPoistaPidän erityisesti blogitekstin alusta, joka elävoittää tekstiä ja tekee koko postauksesta alusta saakka mielenkiintoisen lukea. Teksti on sopivan pituinen ja sisältää sopivasti kuvailua ja pohdintaa. Pohdinnat on lisäksi perusteltu kattavasti ja havainnollistavasti ja kirjasta löytämäsi teema on kaunis. On lisäksi hyvä, että kerroit rehellisesti myös kirjan mahdollisista puutteista ja huonoista puolista. :)
VastaaPoistaKiitos teille rakentavasta palautteesta!
VastaaPoistaLuukas, minäkin pidin postauksesi aloituksesta! Teoksen tarinaa olisit voinut avata ehkä hitusen enemmänkin. "Kaiken romahtaminen" ja "liian nopeat johtopäätökset" herättävät kyllä lukijassasi lukuintoa, mutta toisaalta teoksen tarina jää ehkä liiankin avoimeksi. Postauksesi on monipuolinen (esittelyä, erittyä ja tulkintaa sekä omaa ajatteluasi), mutta kaikkia osa-alueita voisi hieman laajentaa ja syventää. Postauksesi voisi olla laajempikin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin!:)
VastaaPoista