Punainen lumme on Marja-Leena Lempisen kirjoittama nuorten romaani. Se julkaistiin vuonna 2008. Punainen lumme on
kertomus kuusitoistavuotiaan Ellan elämästä ja hänen kokemuksistaan
seksuaalisen hyväksikäytön kohteena. Häntä vanhempi mies käyttää nuoren tytön
tietämättömyyttä ja murrosiässä syntyviä voimakkaita tunteita hyväkseen Ellan
ollessa vasta 14-vuotias. Ellan elämä muuttuu täysin tämän traagisen tapahtuman
jälkeen. Hänen mielensä suojelee Ellaa unohtamalla ikävät muistot. Jäljelle jäävät
vain syvät henkiset arvet, eikä hän pysty muistamaan, mistä ne ovat peräisin.
Muutama vuosi tapahtuman jälkeen muistot palaavat takaisin hänen mieleensä
entistä järkyttävämpinä. Tästä alkaa taistelu hänen naisellisen olemuksensa
sekä valtavan ahdistuksen äärellä. Suuren ja hiertävän kiven poistaminen hänen
sisältään on pitkä prosessi, jonka aikana Ella ajautuu jopa psykoosiin.
"Ella ei
vastustellut. Hän tunsi uppoavansa yhä syvemmälle siihen pahaan ja iljettävään
suohon, joka oli ollut olemassa hänessä kaiken aikaa. Se imi ja veti puoleensa,
uhkasi hukuttaa kokonaan, häivyttää hänet olemattomiin ja muuttaa muuksi. Peto
vaani hänen sisällään, eikä sitä voinut karkottaa pois, vaikka tahtoisi.
Sellainen peto oli vaarallisempi kuin yksikään toinen, sillä omaa itseään ei
päässyt karkuun minnekään." (s. 110)
Kun aloitin kirjan
lukemisen, siitä tuli hyvin rauhallinen ja tavanomainen kuva. Mielestäni kirja
oli aluksi jopa hieman hitaasti etenevä. Ellan elämä on kuin kenen tahansa muun
16-vuotiaan tytön. Hän kirjoittaa blogia, ottaa kuvia ja viettää aikaa
parhaiden ystäviensä kanssa. Kirjan yleinen ilme muuttuu kuitenkin nopeasti
hyvin mielenkiintoiseksi, kun ikävät asiat palautuvat takaisin tytön
mieleen.
En päässyt kauhean
syvälle päähenkilön personaan, enkä oppinut tuntemaan häntä aivan kunnolla. Ellalla
ei ole hyvin mieleenpainuvaa persoonallisuutta. Ellan hahmo jäi mieleeni vain
hyvin hailakasti. Kirjailija on onnistunut hyvin elävöittämään kirjan
ympäristöä. Miljöötä ja Ellan sisäisiä ajatuksia on onnistuttu kuvailemaan erinomaisesti.
Tapahtumia on kuvailtu jopa niin hyvin, että Ellan sisäinen taistelu ja
ahdistus tarttuivat minuunkin lukukokemukseni aikana. Sivut hehkuvat
paikoitellen itseinhoa ja psyykkisen likaisuuden tunnetta. Kirja saattaa olla
hetkittäin hyvin raskasta luettavaa, eikä se siis ole välttämättä helpoimmasta
päästä oleva lukukokemus.
Kirja kiinnitti minuun
huomiota jo silloin, kun tartuin siihen ensimmäisen kerran. Aihe on mielestäni
hyvin mielenkiintoinen. On kiinnostavaa kuulla, miten näin ikävät muistot
vaikuttavat nuoren ihmisen mielenterveyteen ja jaksamiseen. Oli järkyttävää
huomata, kuinka suuret vaikutukset asialla on Ellaan. Psykoosin aikana hän
kuulee mitä ihmeellisimpiä asioita päässään ja luulee tulevansa hulluksi.
Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset ihmiseen ovat siis mittavat. Uhri
syyttää helposti itseään. Myös Ella pitää itseään osittain syyllisenä, eikä
siksi uskalla kertoa kenellekään tapahtuneesta. Kirjasta oikein huokuu
äänettömiä avunhuutoja ja häpeää omaa itseään kohtaan. Kirja osoittaa minulle,
kuinka tärkeää avun antaminen on. Vaikeista muistoista on vaikeaa päästä yli
ilman apua ja muiden tukea.
Punainen lumme opetti
minulle paljon uutta ja ymmärrän nyt paljon paremmin tällaiseen tilanteeseen
joutuvia ihmisiä. Suosittelen lukemaan kirjan, jos pystyy samaistumaan nuoren
näkömaailmaan tai on kiinnostunut kuulemaan elämää muuttavista negatiivisista
kokemuksista ja paranemisprosesseista.
"Tuntuu kuin opettelisin
uudelleen kävelemään. Pian nähdään miten jalat kantavat. Siivet minulla jo on,
tai ainakin niiden alut! Enkeliksi minusta ei ole, mutta ehkä perhoseksi. Sen
näyttää aika." (s. 209)
Kiinnostavaa pohdintaa ja hyvä kokonaisuus. Haluaisin tietää, että tuleeko lukijallekin ahdistunut fiilis lukiessaan kirjaa?
VastaaPoistaKiinnostavaa pohdintaa ja hyvä kokonaisuus. Haluaisin tietää, että tuleeko lukijallekin ahdistunut fiilis lukiessaan kirjaa?
VastaaPoistaTekstistä nousee vahvasti esiin oma pohdintasi ja mietteesi. Juoni on kerrottu hyvin, haluaisin itsekin lukea kirjan kertomasi perusteella. Kokonaisuus on toimiva ja lainaukset sopivat tekstiin. Ihana kuva:)
VastaaPoistaKaunis teksti, jossa omat pohdintasi ja fiiliksesi tulevat selkeästi esille. Kirjaa, sen vaikutuksia ja teemaa on selvästi pohdittu kunnolla ja blogitekstin kirjoittamiseen on nähty paljon vaivaa. Sitaatit ovat todella kauniita ja havainnollistavat kirjassa vallitsevaa tunnelmaa selkeästi. Todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä blogiteksti! :)
VastaaPoistaPohtiva ja kiinnostava postaus, upea kuva, osuvat sitaatit - mainiota työtä, Laura!:) Jäin pohtimaan, millainen kertoja romaanissa on (ei ilmeisesti ainakaan minäkertoja..?). Myös romaanin nimi jäi mietityttämään. Aukeaako se jotenkin teoksessa?
VastaaPoista